Fieldlanista Hossingiin
Kennel Meryl on ollut aina minua lähellä, mutta vielä lähempänä se on ollut Tiinaa sekä Juhaa. Siinä missä minä sain palan kultaa saadessani Sallin, he saivat saman sen Merylistä vuosia aiemmin, Sallin isän, Jokun (Meryl Kick-Off) muodossa. Jos ensimmäinen käyttis on sitä missä palaset (kaikki) ovat kohdillaan, niin hyvästä ei halua vaihtaa. Ymmärrän. En minäkään. Muutama vuosi takaperin Tiinalla ja Juhalla oli koiran mentävä aukko, Mika kysyi minulta samoihin aikoihin pentusuunnitelmia. Totesin, että olisiko Ruotsi ja Kennel Meryl sopiva? Uroksen sieltä voisin sinulle tuoda. Tiina ja Juha otti nartun, Tuupan, Mika uroksen Masan. Jokusta ja Muusta (Meryl Black Dove) jäi jälkeen yksi pentue. Toinen olisi varmasti ollut ajankohtainen ilman Muun kohtutulehdusta joka aiheutti steriloinnin. Vuodet kuluivat. Miksistä (Fieldlan Elovena, Sallin sisko) tai Mutkusta (H. Carusta Sallin tytär) ei huono luustoisuuden sekä pehmeyden vuoksi jalostukseen ollut. Vuodet kuluivat lisää ja tuli Tuuppa p
