Oppimatka.

Joroisten derby jäi kaivelemaan Kiiruksen kanssa. Nouto jäi puoliksi ja muutenkin tuli fiilis, että olisihan tässä potentiaalia. Niinpä hossing-ladyt eli allekirjoittanut, että Laura kiristi nyöriään, teki vähän enemmän töitä ja ilmoitti Kiiruksen, että Mandon Joroisten kokeeseen. Koe pidettiin tutuissa maastoissa Torstilan luomutilalla missä mentiin myös MD-viikonloppu. 

Edellisestä kerrasta sovin Sarin kanssa, että otan Kiiruksen meille tehotreeniin ja pistetään sitten sormet, varpaat ja jalatkin varmuudenvuoksi ristiin Joroisille. Pari viikkoa sitten kävin siis hakemassa Kiiruksen meille ensimmäiseen settiin. Intopiukeena, dummyt liivin sisällä otin kaikki koirat messiin ja lähdin treenaa pellolle. Heitin dummyn, Ookke kävi noutamassa. Heitin uuden dummyn ja annoin noutoluvan Kiirukselle. Siina se istui kuin liimattu, katsoi syvälle silmiin ja jos olisi ollut ihminen, olisi nostanut keskisormea ja sanonut "en nouda." Ok. Tämä ei tiedä hyvää... Raavin päätä ja kelasin, että mitä hittoa. Tuossa tuo jästipää istuu ja on sitämieltä että ei nouda. Ei kait tässä mitään. Hengitä. Laske. Tee kaikki feng shui - mentaalijutut. "Kiirus nouda". Lähti ja dummy käteen. Tänks, tämä ei vissii ole vain helpoin reitti. Jatkettiin lenkkiä. Sama uusiksi. Ensimmäisenä lentää dummy Kiirukselle: "kiirus nouda". Lähti ja nouti. Hyvä jes. Äkkiä dummyt piiloon, etten pilaa tätä. 

Ajoin parin päivän päästä Pornaisiin treenaa. Seuraava setti olisi opetettava se pysähtymään. Se olikin helposti tehty, mutta koira metsästi vain silmillä. Siispä etsitään kaikki kuuset ym jonka alle koiran on mentävä. Siellä me sitten ryömittiin ja haettiin vain nenällä. Koiran tullessa laakealle alueelle, lähtiessään metsästämään silmille kielsin. Kiirus tajusi samantien. Ja sen jälkeen haki nenä maata pitkin. 

Seuraavana päivänä lenkillä, IG päällä ja huono mieli muutenkin. Olin varma että kohta saadaan pupukevennys. Oikeasssa olin. Rusakkoon pysähtyi vain parhaiten mummi, että Kiirus! Jes. Dummyjä en enää heitellyt, koska alkoi kaikenlisäksi pitämään huonoa otetta.....

Oppimatka jatkui jahtiin. Lintutaivas vain suureni. Koira ei ollut eläessään nähnyt sitä määrää lintuja. Se taapersi remmissä hiljaa ja kuunteli pauketta. Tämähän tietää hyvää. Koira omaan kotiin useaksi päiväksi. 

Koeviikolla nappasin sen alkuviikosta meille. Jatkettiin yhteiselämää. Kuunneltiin pilliä ja toteltiin käskyjä. Perjantaina jahtiin, testasin kylmää riistaa. Ei suostunut ottamaan suuhun....savua ehkä nousi korvista ja mietin että mitä hittoa. Shit. Ei kait tässä mitään. Kotiin ja pihalla dummy. Koira lähti kuin nato-ohjus. Kaksi markkia pimeässä. Hyvä. Aamulla voin startata 4.30 Lauran kyydissä. 

Arpaonni suosi Kiiruksen ensimmäiseksi Juha Tuomasen ryhmään. Laura ja Mando arvottiin Jonaksen (Kaarlenkaski) seuraksi. Mietin arvonnassa, että äh, huono paikka. Mennään näillä.... 

Aloitettiin koivukujan päädyssä, pellolla. Sai koira päästellä ekstrat. Kuunteli pilliä ja haki hyvin. Ojalla alkoi merkkaa. Nenä kävi. Nähtiin että kukka juoksee ojan edessä kohti hakkuualuetta. Kiirus sai kukosta hajun, kukko juoksi ison pajukon pohjalle ja Kiirus perässä. Ajattelin, että sieltäkö se peruuttaa ilman kukkoa....kukkopa juoksi pajukasan läpi, Kiirus perässä oksien alla. Kukko ilmaan, Kiirus istuu ja ampuja ampuu. Kurkkaan vaivihkaa olan yli ja Tuomanen nostaa käden. "Nouda". Elämäni ekaa kertaa jalat tärisi. Katson, kun koira juoksee 25m päähän linnulle, nappaa suuhun ja juoksee kohti siivet silmillä. Samat oksat tulee vastaa. Jalat tärisee puolet enemmän ja olen varma, että kohta se tippuu. Lintu suussa koira palaa luokse ja "kiitos" käskyllä luovuttaa. Jumankauta!!! 

Toiset koirat jatkaa. 

Kiirus vuoroon. Puskat rytisee, koira tajuaa samantien mitä on tekemässä. Valtaojan pohjalla kukko jaloilla, Kiirus ryskee pusikon läpi, kukko ilmaan ja pellolle pölähtää. Juha antaa luvan ja koira luvalla noutoon. Ei hajukaaan minne koira meni, mutta nopeasti palaa linnun kanssa. Suoraan käteen asti. 2min meni ehkä....jatketaan. Lintu lentoon ojasta jota koira ei markkeeraa. Yritän lähettää ojan pohjalta, mutta koira näkee vain edessä juoksevan linnun. Oushit....

Mennään pellolle. Linja. Ei taatana. En ole koskaan kokeillut että lähteekö, olen nähnyt että linjaa tehnyt Sarin kanssa koiran ollessa vuoden. 

Lähetän. Lähtee, mutta jää pellon hajuihin. Ei tottele pilliäkään. Prkl. Kutsun luokse. Viereen. Lähtee. Menee alueelle. Jää ruutinhajuun ja palaa. Olen aivan varma että tää oli tässä. Uudelleen, nyt lähtee vasemman kautta ja pääsee tuulen alle. 45m. päätyy linnulle, tarttuu ja tuo. Hemmetti. Sehän toimi! Nyt ei enää jatketa. 

Toiset koirat jatkaa. 

Mennään järven rantaan. Rusakko hel***i. Täällähän se Ookke edelliset tilanteet teki, ampuja heittää huumoria "täällä niitä rusakoita on, heheh". Ei naurata! 

Koira puskee nenä alhaalla jokaisen jäisen pusikon, ampuja kehuu ja mun on pakko miettiä että onko tämä Kiirus vai Hiili. Totean että on se Kiirus, häntä on korkeammalla. Fasaani ilmaan. Koira katsoo lintua joka jatkaa lentoa. Aikaa jäljellä minuutti. 

Jatketaan. Uusinta edellisestä. Nyt ei katso enää lintua, vaan ylösajossa yrittää saada kiinni pompulla. Ei onnistu, joten juoksee vauhdikkaasti linnulle asti. Koira on maailman onnellisin, tuomari pahoillaan, minä kiittelen mukavasta metsästyspäivästä. AVO2 ja 77p. eli ykkösen pisteet. Sokkonoudon ollessa nopea, olisi pisteet olleet kovemmat. Nämä on työn ja tuskan voiton pisteet. 

Laura otti oppimatkan ensimmäisen ja hienon riistatilanteen jälkeen antamalla Mandon mennä vähän liian kauas. Koira karkotti riistan ja sai voittaja viivan lauantaista.

Hossing-ladyt sammuu 19.00 saunan, siidereiden ja juustojen voimin.  

12 tunnin jälkeen ladyt on reippaina aloittamaan uudet päivät! Laura päätti, että tänään pidetään koira lähellä ja viivoja ei oteta. 

Vaihdettiin tuomarit, joten sain Jonaksen seurakseni - vai menisikö toisinpäin "JOO JOO" vai mitä Jonas. 

KIirus oli kolmas. Kerkesi siis kerätä kierrokset. Totesinkin, että se ensimmäinen suoritusvuoro on ihan kiva. Kiirus aloitti oman eränsä sieltä missä Ookke teki mestaruudessa noudot ja mistä Kiirus jätti noudon. Oltiin siis uusintana. Nyt ei ollut enää huolta noudoista, enemmäkin kaikesta muusta. Jonas ajatteli ohjeistaa toivola-järvistä nätisti ja söpösti: joo joo! Tiedetään! Aika pitkälle menikin. Koira haki takatuulessa aika reilusti, mutta pilli ei ihan joka kohdasssa ollut niin jämäkkä koiran korviin, sitä en kehdannut Jonakselle sanoa. Koira merkkasi ranta kaislikoissa ja nähtiin että nyt menee kukko jaloilla ja koira mukana. Kukon siivittäessä ja saadessaan laukauksen, kuuluu molskahdus. Hups. 

Koira palaa tyhjinsuin. Voi hemmetti. Sokoksi taas meni. Noh, ei muuta kuin yrittämään. Otin linjalla askeleen rantaan ja samalla Aiglet on vartta myöten vedessä "älä mennä sinne" kuuluu Jonaksen herrasmies ääni. Joo, en mene. Siispä eteen-käsky käyttöön. Koira jäiden sekaan veteen, saarakkeelle, uudelleen veteen. Jäät vain hajoaa. Eteen-käskyä jotta nousee kohti peltoa. Kerran kotona testasin lähihakua, kokeillaanpas nyt uudelleen: "siinä siinä". Syvä hiljaisuus. Hukkuiko se? Ei, sanoo Jonas. Kaislikossa kuhisee rantaan asti. Eri reittiä ja meidän luokse nouseminen olikin vähän vaikeaa rannassa olevan jään takia. Siispä minä rantaan, herrasmiehen elkein Jonas tarttuu Pinewoodista ja minä Kiiruksen niskasta, joka ei linnusta luovuta. "Kiitos". Haavakko. Sekin vielä! 

Vaihdetaanko koiraa? No ei viitsi. Jatketaan. Koira hakee karvat umpijäässä ja valkoisena. Lintu. Prkl, ei väliinjättö vaan ampujan jaloista. Vähän lorahtaa taas.....meinaa hakea, kunnes ampuja sanoo että siellä juoksee tois'puol jokkee. Annetaan noudon hoitaa voittajaluokan koira. 

Toiset koirat jatkaa.  

Kiiruksen vuoro. 10min. jäljellä. Mahdollisuudet vaikka mihin kivaan! Jonas neuvoo taas. JOO JOO! Jonas pyörittelee silmiä, antaa naisen tehdä omat valinnat. Kiirus hakee ja Joonas kehuu että tämähän menee paremmin. Mähän sanoin! Koira merkkaa useat jäiset puskat. Lintu ilmaan, ampuja ei saa pudostusta ja sanonkin että "luojan lykky et tiputtanut, oltais saatu varmaan 100m peräänmeno". Nyt Kiirus istua tapitti paikallaan ja tyytyi tilanteeseen. 

Vielä 5minuuttia. Mennään tonne pajukolle asti: joo, kivaa. Yks pupu vaikka. Ei löydy pupua, eikä ampuijakaan aio tehdä källejä. AVO2 ja 71p. Kiitos! 

Laura piti päänsä ja Mando järkensä: tulokseksi komea VOI1 ja 80p. Viimeinen jää ensivuoteen. 

Tämän iloisen porukan (älä edes kysy mikä sai nämä herrasmiehet nauramaan tässä tilanteessa) kanssa tuli vietettyä siis kaksi loistavaa päivää. Aikapaljon levotonta läppää, hyvää ja välillä huonoakin huumoria ja naurua riitti. Erityinen kiitos Laurille koejärjestelyistä, ampujille sekä tuomareille, toki kanssakilpailijat saavat myös kiitoksensa, kanssanne oli mukavaa. 

Spme-koekausi on taputeltu.