Pentuprojektit hiljenee.
Eilen tein pikkuisen roadtripin. Ajoin kolme Karkin pientä lasta Kärsämäelle, vajaa 400km kotoa. Näin päättyi Karkin pentuprojekti ja kaikki seitsemän aloitti uuden luvun elämässään uusissa perheissä.
Karkki, kuten nartut mitä myyn eteenpäin ovat ns. leasing-narttuja. En tee sopimuksia, en velvoita, mutta kysyn luovutusiässä mahdollisuutta käyttää narttua joskus vuosien päästä. Yksi isoin asia pentujen "liisaamiseen" on luottamus omistajan ja kasvattajan välillä. Sanonkin, että isoin ehto on, että olemme ystäviä 3-vuoden päästä....nuorempia koiria en jalosta. Vaivanpalkaksi saavat pennun tai pennunhinnan. Näin tehtiin myös Karkin osalta. Koiran tehdessä hyvää tulosta useasta lajista, ollessaan täysin terve fyysisesti sekä psyykkisesti lähdettiin Tiinan sekä Annan kanssa suunnittelmaan Karkille sulhoa. Loppujenlopuksi tähän projektiin meni melkein vuosi, koska Karkilta skipattiin myös yhdet juoksut jahtikauden takia.
Karkin pennut olivat kokonaisuudessaan helppo projekti. Kaiken vastoinkäymisen jälkeen, mitä on ollut pentujen sekä kasvattamisen osalta, oli tämä ihan vain "pala mansikkaa kakun päällä". Karkki teki urotyön jo synnytyksen osalta, toki väsymys iski ja jouduimme loppujen osalta sektioon, mutta kertaakaan ei tarvinnut olla kenestäkään huolissaan, kenenkään painoja ei tarvinnut tarkkailla, ei tarvinnut miettiä lisäravintoa, eikä tarvinnut valvoa. SIlmapussit jätettiin tälläkertaa Karkille.
Karkki itsessään oli herttainen äiti, toki Hiilin siivoustaidoille ei vetänyt vertoja. Hiilin pennuilla ei ollut edes sanomalehtiä, kun Hiili siivosi kaiken. Karkki ei tommoseen viitsinyt lähteä enää 3-viikon jälkeen.
On ihana huomata, miten äitiyden tavat periytyy äidiltä lapsilleen. Salli ollut aina huippuäiti ja niin näkyi nyt myös Hiilissä ja Karkissa. Kaikkien äitien olemuksesta jo näki pentujen hyvinvoinnin. Nämä, kun eivät ole pentulaatikossa nyhjääviä narttuja, vaan 1,5viikon jälkeen aloittivat säännöllisen rytmin. Laatikkoon, syöttö, putsaus, pois ja tekemään omaa elämää ja tunnin-parin päästä takaisin. Mitä vanhemmaksi pennut kasvoivat, sen vähemmän viettivät aikaa pentuhuoneessa.
Karkin fysiikka laski, kuin lehmän häntä jo ensimmäisinä viikkoina. Paino ja lihaksisto myös katosi ison pentueen kohdalla 4-viikon aikana, mutta pikkuhiljaa palasi. Vähän vielä ruokaa ja fysiikkaa, niin Karkki on kunnossa taas.
Pennut itsessään matkasi tälläkertaa etelästä pohjoiseen. Pennuista seitsemän meni metsästykseen, kahdeksas varmasti kyllä kokeissa myös nähdään myös. Osalle tulee myös agility tutuksi. Myyn pennut ensisijaisesti aina metsästäviin perheisiin, koska perustaidot on siihen jo olemassa, agility lajina tukee metsästystä fyysisesti. Itse, kun sitä aktiivisesti teen, en voi olla myymättä myös agilityyn.
Valitettavasti pentujen omistajat saavat kuitenkin "pienen" paasauksen siitä kuinka pentua ei tule viedä emsimmäiseen 6-9kk agilitykentälle. Hallinta on kaiken a ja o.
Hiilin pennut ovat nyt 16vko. Ovat ihan huikeita! Niiden videoita on ollut mahtava katsoa ja niiden kehitystä. Olen useasti tavannut kaikki pennut ja yhteydenpito ollut viikottaisita, melkeinpä päivittäistä. Näistä taitaa tulla pieniä taskuraketteja useaan lajiin.
Nyt on kaikki pentuprojektit päätööksessä.
Korona tilanne ja käyttölinjaisten kysely on ollut ihan mahdototnta. On olettamus, että näitä jalostetaan liukuhihnalla ja pentuja on saatavilla. Jaksan ihmetellä klo 21.00 tulevia tekstiviestejä (eivätkä ole edes alkoholissa) tai sähköpostiviestejeä, joissa kysytään pentua kuin tori.fi:ssa kenkiä.
Yhden vinkin annan käyttölinjaisesta ostamisesta:
Tutustu koirin, ole yhteydessä soittamalla ja ole ajoissa.
Karkin ja Hiilin pentujen kyselijät olivat reilusti ajoissa, toiset jopa melkein vuoden aiemmin. Kasvattajana, kun haluan olla mukana pennun koulutuksessa sekä apuna koko koiran elämän ajan, on ihmissuhteilla sekä -kemialla hirveä tärkeys. Parista kyselystä tulikin mainintaa tutuilta "onkohan hän hossing-porukkaa?" Koiraa kouluttaessa koulutamme ihmisiä ensisijaisesti. Luottamus puolin ja toisin on äärimmäisen tärkeää ja kasvattaja on siinä isollaosalla vastuussa omalla toiminnallaan.
Olen saanut nyt neljän yhdistelmän jälkeen huikean porukan ystävikseni! Minulla ei tule edes kyyneltä luovuttaessaan pentuja, nautin suunnattomsati kun saan ojentaa pienen pennun uuteen perheeseen, jossa sitä on odotettu mahdollisesti jo todella kauan. Se hetki, kun 7-viikkoinen pentu näkee perheensä ja juoksee pienillä tappijaloillaan uuden perheen luo on onnen hetki. Se miten se kasvaa ja kehittyy ja miten siitä tulee viestejä, kuinka tälläinen pentu voi olla olemassa sen ominaisuuksineen on huikeaa.
Sallin saadessani koin jotain mitä jokaisen koiranomistajan pitäisi saada kokea, se tunne että saa antaa muille samanlaiseen koiraan mahdollisuuden on loputtoman hienoa.
Hossing-kenneli hiljenee pentujen osalta nyt 3-4vuodeksi.
Meille ei ole tulossa pentuja, nykyiset nartut ovat em. leasing-pentuja. Se kuka mahdolliesti jatkaa sukua, on vuosien ajan mysteeri. Se kenestä tulee suvun jatkaja on juuri em. asioiden summa. Se minkälaisia metsästyskoiria ominaisuuksiltaan ne ovat, on iso merktitys. Minä ummikkona pääsin hienon lajin pariin Sallin myötä ja samaa haluan tarjota myös seuraaville metsästäjjille sekä harrastajille.
Kiitos luottamuksesta kaikille kasvatinomistajille sekä projekteissa mukana olleille. Olette tärkeitä.
Aki, Anna, Arto, Bengt, Bono, Cappe, Enni, Heikki, Heini, Jenni, Juha, Kaisa, Kirsi, Laura, Merja, Minna, Noora, Olli, Patrik, Petri, Raimo, Riitta, Sari, Tea, Teemu, Tiina.
Karkki, kuten nartut mitä myyn eteenpäin ovat ns. leasing-narttuja. En tee sopimuksia, en velvoita, mutta kysyn luovutusiässä mahdollisuutta käyttää narttua joskus vuosien päästä. Yksi isoin asia pentujen "liisaamiseen" on luottamus omistajan ja kasvattajan välillä. Sanonkin, että isoin ehto on, että olemme ystäviä 3-vuoden päästä....nuorempia koiria en jalosta. Vaivanpalkaksi saavat pennun tai pennunhinnan. Näin tehtiin myös Karkin osalta. Koiran tehdessä hyvää tulosta useasta lajista, ollessaan täysin terve fyysisesti sekä psyykkisesti lähdettiin Tiinan sekä Annan kanssa suunnittelmaan Karkille sulhoa. Loppujenlopuksi tähän projektiin meni melkein vuosi, koska Karkilta skipattiin myös yhdet juoksut jahtikauden takia.
Karkin pennut olivat kokonaisuudessaan helppo projekti. Kaiken vastoinkäymisen jälkeen, mitä on ollut pentujen sekä kasvattamisen osalta, oli tämä ihan vain "pala mansikkaa kakun päällä". Karkki teki urotyön jo synnytyksen osalta, toki väsymys iski ja jouduimme loppujen osalta sektioon, mutta kertaakaan ei tarvinnut olla kenestäkään huolissaan, kenenkään painoja ei tarvinnut tarkkailla, ei tarvinnut miettiä lisäravintoa, eikä tarvinnut valvoa. SIlmapussit jätettiin tälläkertaa Karkille.
Karkki itsessään oli herttainen äiti, toki Hiilin siivoustaidoille ei vetänyt vertoja. Hiilin pennuilla ei ollut edes sanomalehtiä, kun Hiili siivosi kaiken. Karkki ei tommoseen viitsinyt lähteä enää 3-viikon jälkeen.
On ihana huomata, miten äitiyden tavat periytyy äidiltä lapsilleen. Salli ollut aina huippuäiti ja niin näkyi nyt myös Hiilissä ja Karkissa. Kaikkien äitien olemuksesta jo näki pentujen hyvinvoinnin. Nämä, kun eivät ole pentulaatikossa nyhjääviä narttuja, vaan 1,5viikon jälkeen aloittivat säännöllisen rytmin. Laatikkoon, syöttö, putsaus, pois ja tekemään omaa elämää ja tunnin-parin päästä takaisin. Mitä vanhemmaksi pennut kasvoivat, sen vähemmän viettivät aikaa pentuhuoneessa.
Karkin fysiikka laski, kuin lehmän häntä jo ensimmäisinä viikkoina. Paino ja lihaksisto myös katosi ison pentueen kohdalla 4-viikon aikana, mutta pikkuhiljaa palasi. Vähän vielä ruokaa ja fysiikkaa, niin Karkki on kunnossa taas.
Pennut itsessään matkasi tälläkertaa etelästä pohjoiseen. Pennuista seitsemän meni metsästykseen, kahdeksas varmasti kyllä kokeissa myös nähdään myös. Osalle tulee myös agility tutuksi. Myyn pennut ensisijaisesti aina metsästäviin perheisiin, koska perustaidot on siihen jo olemassa, agility lajina tukee metsästystä fyysisesti. Itse, kun sitä aktiivisesti teen, en voi olla myymättä myös agilityyn.
Valitettavasti pentujen omistajat saavat kuitenkin "pienen" paasauksen siitä kuinka pentua ei tule viedä emsimmäiseen 6-9kk agilitykentälle. Hallinta on kaiken a ja o.
Hiilin pennut ovat nyt 16vko. Ovat ihan huikeita! Niiden videoita on ollut mahtava katsoa ja niiden kehitystä. Olen useasti tavannut kaikki pennut ja yhteydenpito ollut viikottaisita, melkeinpä päivittäistä. Näistä taitaa tulla pieniä taskuraketteja useaan lajiin.
Nyt on kaikki pentuprojektit päätööksessä.
Korona tilanne ja käyttölinjaisten kysely on ollut ihan mahdototnta. On olettamus, että näitä jalostetaan liukuhihnalla ja pentuja on saatavilla. Jaksan ihmetellä klo 21.00 tulevia tekstiviestejä (eivätkä ole edes alkoholissa) tai sähköpostiviestejeä, joissa kysytään pentua kuin tori.fi:ssa kenkiä.
Yhden vinkin annan käyttölinjaisesta ostamisesta:
Tutustu koirin, ole yhteydessä soittamalla ja ole ajoissa.
Karkin ja Hiilin pentujen kyselijät olivat reilusti ajoissa, toiset jopa melkein vuoden aiemmin. Kasvattajana, kun haluan olla mukana pennun koulutuksessa sekä apuna koko koiran elämän ajan, on ihmissuhteilla sekä -kemialla hirveä tärkeys. Parista kyselystä tulikin mainintaa tutuilta "onkohan hän hossing-porukkaa?" Koiraa kouluttaessa koulutamme ihmisiä ensisijaisesti. Luottamus puolin ja toisin on äärimmäisen tärkeää ja kasvattaja on siinä isollaosalla vastuussa omalla toiminnallaan.
Olen saanut nyt neljän yhdistelmän jälkeen huikean porukan ystävikseni! Minulla ei tule edes kyyneltä luovuttaessaan pentuja, nautin suunnattomsati kun saan ojentaa pienen pennun uuteen perheeseen, jossa sitä on odotettu mahdollisesti jo todella kauan. Se hetki, kun 7-viikkoinen pentu näkee perheensä ja juoksee pienillä tappijaloillaan uuden perheen luo on onnen hetki. Se miten se kasvaa ja kehittyy ja miten siitä tulee viestejä, kuinka tälläinen pentu voi olla olemassa sen ominaisuuksineen on huikeaa.
Sallin saadessani koin jotain mitä jokaisen koiranomistajan pitäisi saada kokea, se tunne että saa antaa muille samanlaiseen koiraan mahdollisuuden on loputtoman hienoa.
Hossing-kenneli hiljenee pentujen osalta nyt 3-4vuodeksi.
Meille ei ole tulossa pentuja, nykyiset nartut ovat em. leasing-pentuja. Se kuka mahdolliesti jatkaa sukua, on vuosien ajan mysteeri. Se kenestä tulee suvun jatkaja on juuri em. asioiden summa. Se minkälaisia metsästyskoiria ominaisuuksiltaan ne ovat, on iso merktitys. Minä ummikkona pääsin hienon lajin pariin Sallin myötä ja samaa haluan tarjota myös seuraaville metsästäjjille sekä harrastajille.
Kiitos luottamuksesta kaikille kasvatinomistajille sekä projekteissa mukana olleille. Olette tärkeitä.
Aki, Anna, Arto, Bengt, Bono, Cappe, Enni, Heikki, Heini, Jenni, Juha, Kaisa, Kirsi, Laura, Merja, Minna, Noora, Olli, Patrik, Petri, Raimo, Riitta, Sari, Tea, Teemu, Tiina.
Kommentit
Lähetä kommentti