Vuosi 2025

Katselin tuossa, että maaliskussa olen edellisen postauksen tehnyt tänne "elämän päiväkirjaan". Silloin, kun ihmiset piti vielä kotisivuja, niin niitä oli oikeaasti kiva lukea - nykyään ollaan vain niin somea ja kaikki löytyy facebookista. Olen siis vielä niin vanhanaikainen, että päivitän tätä.  

Mä en oikeasti tykkää somesta. Se vääristää ja kertoo asioita väärin. Se on vähän sellainen, että "olen olemassa vielä". Tai sinne päivitetään ne kauniit ja toimivat asiat. Kukaan ei koskaan kirjoita mitään negatiivistä - varsinkaan näytä kuvin tai videoin. Siksi some yök. Ja silti olen siellä. Ja päivitän sitä, että voin vuoden päästä katsoa muistoina mitä olen tehnyt ja mitä olen saavuttanut. Teen sen itseäni varten. 

Viime viikolla julkaistiin Vuoden metsästyskoira kisan tulokset. Kilpailin itse vuoden aikana vain yhdet kokeet Siilin kanssa, joista kättelin itseni nopeasti ulos. Jos eka pillikäsky menee Siilin kanssa läpi, on aika toivotonta jatkaa. Aikoinaan paukutin kisoja Sallin kanssa 5-7/vuosi. Joten näkeehän sen, kun tuloksissa kuitenkin korkeimmalla pääsee ne koirat jotka käy eniten kokeissa saaden tuloksia. Toivon ensivuoteen Hossinglaisten innostuvan, koska mukana on todella paljon ensikertalaisia. Koekäynnit kaipaavat Suomeen uusia koirakoita, mutta valitettavasti myös uusia tuomareita. On surullista ja ikävää katsoa, että tuomarit alkavat ikääntyä siinä missä me kaikki muutkin, mutta uusia tuomareita ei tule. Olemme kohta vääjäämättä siinä tilanteessa, että Joonas, Juha, Anne sekä Casper pyörittävät tätä - ei millään pahalla muut. Ulkomaalaisia olisi kiva nähdä enemmän Suomessa myös. Se, että ulkomaalaisia käy Suomessa, mutta ei suomi-säännöin ei tätä tilannetta toki auta yhtään.

Ja ettei tule sitä some-efektiä, että kirjoutuksista joka niitä lukee ymmärtää väärin: koekäynti on isolta osassa merkityksellistä hyvän spanielin  perustaa, Se, että koiran arvostelee aina sama/samat tuomarit ei ole kovin viisasta. Aina sanotaan, että "jokainen koira arovstellaan kuin ensimmäistä kertaa" mutta olen kuullut usein arvostelevan tuomarin sanovan " tänään tämä koira ei tehnyt sellaista hakua/noutoa mitä olen normaalisti tottunut näkemään". Jokainen jolla järki leikkaa, oppii kyllä tunnistamaan koiran virheet/ratkaisut kun toistuvasti samojen ihmisten koiria arvostelee - Suomessa kun genre on todella marginaalinen. Ja kohta myös tuomareiden osalta, joten tsempatkaa ja jatkakaa vielä :)  

Tämän vuoden Cockerimestaruudet ja Derby kisattiin Wanantaalla. Olen koiranäyttellyitä sekä agilitykisoja organisoinut jo vuosikymmeniä ja täytyy sanoa, että tämä tapahtuma oli kuin vasemmalla sormella järjestetty koiranäyttelyihin verrattuna. Osaltaa iso kiitos kartanolle, jonka puolesta saimme ison osan kokeesta pidettyä, mutta toisaalta olisi ollut hauska alkaa myös tekemään kauppaa ulkopuolisten kanssa. Ja iso käsi myös sponsoreille sekä järjestelyporukkaan kuuluneille kavereille. Heidän kanssa tuli tehtyä - ainakin omasta mielestä - hieno tapahtuma. 

Isoin muisto tulosten lisäksi jäi kuitenkin tuomareista ja miten he veivät jo tapahtuman aikaan sanomaa ulkomaille. He olivat päivittäneet omiin kontakteihin jo tapahtumasta, sillä sain useilta ulkomaalaisilta viestiä ja kyselyä, "Olemme aina terveulleita Irlantiin" - kädenpuristus ja henkilökohtaiset kirjeet kartanolle houstauksesta ja kaiken kukkuraksi sanat SebastianAhon (H.Nos) voitosta: "tuolla koiralla menestyisi myös heidän valtakunnassa" jäivät ikuisesti mieleeni.  

Cockerimestaruudessa itsessään Ookke (H.Callis) ja Kaitsun Nemo (Bannockfield Warriot) olisi tuomarin sanoin olleet vahvat ehdokkaat voitoon ilman lintutilanteesta ulosheittoa. Mestaruudessa myös Taneli sekä Kiirus joille hieno 3-tulos! Sunnuntaina Kaitsu ohjasi Ahon derbyvoitooon ja Siili (B.Victory) kätteli oman "pikkukierroksensa" jälkeen itsenä ulos. 

Itsessään Kaitsu teki kyllä huippua työtä. Spanielin kanssa kilpaileminen on todellisuudessa ohjaamista ja ymmärrystä ohjaamiseen ja tämä ihminen on Suomessa varmaan ainut, joka sen ymmärtää. Tuomarit sen näki myös. 

Viime vuonna JImin kohdalla Kaitsu pelasi korttinsa myös oikein, tänä vuonna moni kisaaja olisi voinut ottaa oppia ja saada koiransa voittamaan oikein ohjattuna. Valitettavasti moni ohjaaja jätti sen tekemättä. Vain Ookke toki koirista oli ainoa, joka osasi olla ohjaajaa viisaampi löytäessä linnun sieltä missä sitä ei pitänyt olla. 

Derbyyn osallistui myös Donna (H.Natura). 

Ai, että mtien ylpeä olin kun Olli tuli myös! Molemamt N-pentueen nartut ovat äärimmäisen kiihkeitä ja tietäen Donnan vaikeudet keväältä oli mahtava nähdä, että Olli ja Donna saivat tuloksen ensimmäisestä kokeesta! Derby päivänä vain kolme derby koiraa kilpaili, joten tuloksella sai myös palkinnot. Ei siis turha reissu. 

H.Velox (Pottu) sekä H. Marmor (Mocca) kävivät myös kauden aikana srattaamassa koeviivalla. Moccalle tulos ja Pottu hankki kokemusta. Eniten kuitenkin innostun siitä, että kyseessä taisi olla molempien ohjaajien ensikerta koeviivalla ohjaajana! Welldone ladys!  

Agilityrintamalla oli hiljaista vuoden aikana vaikkakin kilpailevia koirakoira olisi enemmäkin. Kirus sekä Mocca palasivat mammalomilta kisäkentille, Siili aloitti huhikuussa kisaamaan ja Ookke paineli sen verran kilpailuja keväälle ja kesälle mitä kerkesi. Ensivuonna varmasti myös N- ja v-pennuista agilityn maailmaa valloitetaan.  

Vuodesta isoin muisto jäi kuitenkin Oton ja Ookken kisoista. Innostus oli toki lyhyt ja ytimekäs, mutta se riittää. Tärkeintä on yhdessä tekeminen ja uusein kokemusten kerryttäminen. 

Pidin myös vajaa kuukausi sitten kyselyä kasvatin omistajille heidän koiriensa terveydestä ja ongelmista omistajien silmin (mitä koiranet lisäksi) ja teen täästä nyt joulun välipäivinä oman postaiksen. 

Käyttiksissä on paljon suljettua tietoa mm. koulutettavavuudessa tai terveysongelmissa, joten oli ihanaa kun kasvatin omistajat saivat olla ja olivat rehellisiä. Osaltaan tämän tein roturisteysprojektin pohjalta mikä hyväksyttiin cockereiden osalta. 

Roturisteyksiä on tehty jo vuosikymmenia Englannin puolella ja esim minunkin sukutauluissa on vissii springeriä ja se riittääköön minulle. Sinänsä olisi ok yhdistää mm spirngerit cockeriin, mutta esim tällähetkellä en tunne luonteen puolesta kuin yhden käyttöspringerin joka menisi minun makuun. Labradorit alkavat olemaan samaa kategoriaa ja esim 15v lapseni kun haluaa oman koiran, niin käyttölabradori pehmeyden takia olsii ainoa rotu minkä hänelle voisin suoda. 

Minusta valinnoissa olisi kuitenkin kaikista tärkeintä aina miettiä se, että tuleva pennunomistaja pärjää sen kanssa arjessa. Se että koira on heterosygootti ei paljoa auta siinä kohtaa, kun arkuus tai pehmeys on ylitsepääsemätöntä tai koira allergiat niin pahoja. Myös spingereiden kyynärongelmat alkaa olemaan äärimmäisen huolestuttavia minkä olen ulkomaalaisten kanssa puhunut. Ja tämä sitä lukematonta tietoa mitä ei millään hinnalla näkyviin saa ja se mikä riippuu siitä, että kerrotaanko edes sinulle tätä tietoa? Luultavasti ei. 

Mun piti itse kuvata Siili nyt mutta olen vain jotenkin unohtanut. Ne mitkä käytän jalostukseen niin otan myös geenitesttit. Jalostuspäätöksiin se ei valitettavasti suuremmin auta, sillä materiaali jalostukseen olisi niin pientä, jostain sitä on karsittava. Höyryn (H.Vapor) kuvaan keväällä. Vesityökokeet ja derbyn hoidan Höyryn kanssa ensi syksyllä. Siilin tulokseksi astuttamiselle jäi varmasti tuo AVO2 viime vuodelta. Olkoon niin. Toivottavasti saisin Siilille agilitytuloksia ja tokotuloksen myös. Pieniä unelmia. 

Tämä kirjoittaminen on jostain syystä aina tässä kohtaa jotenkin tosi siistiä! Sitä runosuoni lähtee kukkimaan ja tekstiä vain tulee. Toivottavasti moni muukin innostuisi tästä. Tämä on ihan kivaa. 

Loppuun haluan toivottaa jokaiselle oikein ihanaa joulun aikaa. Nauti elämästä ja karvaisesta kaverista, jos sellainen sinulta löyty. Kiitos jokaiselle jotka ovat meidän mukana kulkeneet tämän vuoden.  Jatketaan ensivuonna. 

Sanna