Ensimmäinen vuosi selvitty.

Viime vuoden pennut täytti kaikki vuoden. Sanon aina omistajalle, joka hakee 7-viikkoisen pennun, että "jos ekan vuoden kestät, kestät loputkin, sillä sen jälkeen elämä helpottuu". Moni ei tätä usko, mutta näin se on. Jokin herne lyö tiiviimmin tuon vuoden jälkeen ja asiat loksahtelevat. 

Laitoin facen puolelle, että palautuksia ei ole näkynyt ja ilmaisia postituskuluja ei ole käytetty. Se on aina hyvä merkki. Paras merkki on kuitenkin minulle se, että ongelmissa (tai minkä jokainen kokee omaksi ongelmaksi) uskalletaan kysyä. Minä ja muut ollaan sitä varten. Nykymaailman tekniikka mahdollistaa hyvän kontaktoinnin puhelimen suhteen. Se löytyy kaikilta, vaikka some-tileja ei olisi. Ääniviestit on tehokkaita ja on ihana lukea kuulumisia ja ajatuksia. Soittaminen, saatikka kirjekyyhkyt ei ole enää tätä päivää, joten whatsappit ja muut on hyvä. Mulle toki saa aina soittaa.

Rakenteellisesti näistä tuli kaikista vanhempiensa kopioita, koulutuksellisesti eroavat melkolailla. 

Masa-Kiirus yhdistelmä tuotti medi-kokoisia (35-43cm). Vuoteen mahtui V-pennuissa yksi redbull-siivet saanut tapaturma, jossa lento päätyi polven tappioon ja sen operoimiseen (Hossing Volvo), parit viralliset polvet puhtaina (Velox, Vortex) sekä yhdet geenitestit (Volvo). Nämä kaikki koiranetissä. 

Koulutuksellisesti nämä ovat äärimmäisen yksinkertaisia. Niille on helppo opettaa uutta ja virheistä kertominen menee kerrasta koteloon. On ollut mukava lukea onnistuneista ylösajoista, hienoista noudoista ja hyvistä pysäytyksistä. Poikkeuksellisen sosiaalisia. Heitä kiinnostaa ja innostaa kaikki! Tämä ehkä haastaa joissakin asioissa, kun pää pyörii kuin hedelmäpelissa uudessa ihmeellisessä maailmassa, mutta kukapa nyt täydellinen olisi. 

Flint-Tuuppa Tapasin Hyssen (Fiftysixty) alkutalvesta enkä ole vähään aikaan niin sähäkkää tyyppiä nähnyt. Hän oli varmasti 50-50 äitiään ja isää, mutta siinä missä Risu ja Napsu kasvattivat jalkansa, Hysse kadottaa ne hakukuviossa Niskakarvat pystyssä ja jalat vauhdissa Hysse painoi menemään! Näistä kaikista on kasvanut aikuisia koiria kuitenkin ja omistajilleen mieluisia perheenjäseniä. Rakenteeltaan Hysse ja Napsu sai selkeän "suomalaisen metsästykoiran ulkomuodon", Hysse jäi mielestäni pienemmäksi, ehkäpä siinä näkyy äitinsä ja isänsä välimuoto. Kooltaan tuo medi mahtuut melkein näihinkin. 

Koulutuksellisesti ovat olleet hyvin minun kaltaisia käyttiksiä. Kaikki ei ehkä tule suoraan valmiilta pöydältä tarjoiltuva, vaan ajatuksia ja ideoita pitää osata hyödyntää. Vauhtia löytyy! On mielenkiintoista nähdä Flintin isän Kiltonbeck Rollon (cockerimestari 2019) tuoma jälkikasvu tässä yhdistelmässä ja verrata sitä muihin, sillä Suomessa on muitakin tämän uroksen jälkeläisen lapsia. 

Tiina kävi myös joulunaikoihin päivittämässä kuvien kera Fieldlan-blogin. Käy lukemassa! 

Jimi-Mocca Jos muissa pentueissa on 50-50 vanhempiaan, niin myös tämä. Tämä on ehkä kasvattamisen tavoite. Yhdistää molempien hyvät puolet tai korjata heikkouksia. Hyvässä tuloksessa lopputulema on 50-50. Tämä on ainoa yhdistelmä, joka jakaa kokoa pentueen sisällä todella rajusti erityisesti korkeudessä. Painoa käyttiksillä on niin huono verrata. Tässä yhdistelmässä Aho ylitti juuri mini/medi rajan ja Hugo meni pikkumaksiin. Ulkokuori on kuitenkin sitä mitä oli odotettavissa: rumia bambeja. Kauniita tai komeita näistä ei tullut, pikkuhiljaa rotuun tunnistettavia. 

Koulutuksellisesti nämä ovat varsinkin kovia. Eli aina ei mikään kaunis kielto korvia hetkauta, se ei ole ihanne, mutta toki se näkyy menemisessä. Luulen, että tässä yhdistelmässä on ollut jo pienestä asti isoin "halu" löytää riistaa ja myös painaa sen perässä. 

Tästä yhdistelmästä on eniten kokemusta; SebastianAhon verran. Toki Aho on sellainen koira, jota ei voi kovin verrata moneen. En tiedä, että johtuiko se siitä että Annan kanssa mietittiin ennen Ahon syntymää että onko Moccan mahassa yksi vielä vai onko se pieru. Se oli Aho, joka syntyi väärinpäin, vinossa ja kierossa ja näytti ensi henkäisyllä kuolevan. Ehkä se sai siitä jonkinlaisen spurtin elämään ja päätti näyttää närhen munat. elämälleen. SebastianAho on yksi elämän onneista, koira joka tekee elämästä vähän erilaista - onnellista. Toivon, että jokainen 1-vuotiaan pennun omistaja tuntisi samoin. 

Yleisesti olen tyytyväinen tällä hetkellä jokaiseen yhdistelmään. Tehtiin uudenlaisia yhdistelmiä, joista kantaa hedelmää pitkälle ja näin se mielestäni pitää olla. Sitä varten niitä uroksia katson aina ulkomaita myöten. Olen äärimmäisen tyttyväinen koirien ominaisuuksiin. 

Näillä kaikilla on todella hyvä hakukuvio ja hyvät noudot ja siihen vaadittava muisti ja markki. Ja tärkeimpänä kupolit on kunnossa; se sulautvat paikkaan kuin paikkaan ja jokaisen ihmisen mukaan. Oli hauska nähdä tämä omin silmin: näytin Tooven omistajalle noutoja. Toove istui ja sanoin: hae. Toove lähti ja palautti minulle - vuoteen ei ollut nähnyt minua. On mukava nähdä myös koirien kehittymisen tasoa agilityn puolella. Siitä en paasaa nyt, vaan ajattelin tehdä siitä ihan oman postauklsen. Voit nostaa niskakarvat sitten pystyyn. 

Näissä pennuissa oli omistajina todella useita ensikertalaiisa ja heillä kaikilla nämä koulutukselliset asiat sujuvat hienosti. Monet ovat sanoneent "en tajua tästä mitään, mutta on kvia katsoa, kun koira tajuaa". Se on mielestäni yksi mittari myös käyttiölinjaisessa - osaamisen taso ei mittaa koiran menestystä, vaan koiralla on myös ominaisuudet, joissa ihminen vain asettaa enemmän haastett niiden kehittymiseen.   

F-pentueesta Risu jäi sitten loppujen lopuksi kivesvikaiseksi, eli jalostukseen hänestä ei ole, mutta onneksi Hysse ja Napsu jatkavat pallillisella tiellä. Odotan innolla koirien kasvua.

Virallisia luustokuvia otetaan varmasti vasta lähempänä 2v. kun selät saadaan virallisena myös. Geeniterstit otetaan osaltaan myös. Nyt tähän asti ketään ei juurikaan ole hierottu tai kopeloitu. Kasvamisen ontumista on toisinaan näkynyt, mutta olen huomannut sen kautta-aikain - kuten lapsillakin. Yht'äkkiä kun venähtää, voi paikat vähän puutua. 

Ensimmäinen vuosi on nyt siis kasvaettu kasaan ja mennyt. Olen äärimmäinen onnellinen ja kiitollinen siitä, että jokainen on tehnyt hienot pohjat elämään ja harrastamiseen. Nyt alkaa vasta oppiminen. Toivon todella, että jokainen on myös päässyt nauttimaan hetkistä. Varmasti kaikki ei ole ollut kovin helppoa, mutta kukapa nyt ilman haasteita pärjäisi. 

Tulemme jatkossa treenailemaan paljon yhdessä ja nämä ovat hyvät paikka tutustua rotuun. Meidän treeneihin on avoimet ovet. Voit olla suoraan yhteydessä minuun. 

Ihanaa kevättä!