No olihan se ihan jeppis--kamaa

Äiti kysyi muutama viikko sitten, että missä blogi? Pyysin, että tulisi instagramiin. Niin some hän ei ole, facebook kuulemma riittää. 

Mä kerkesin jo muutama kuukausi sitten päivittämään omaa henkilökohtaiseen blogiin elämän päiväkirjoista, kuinka nämä blogit on ehkä jo aikalailla so-last-season, mutta sitten kun löysin vanhat blogini jostain 20v. takaa totesin, että näitä elämän päiväkirjoja on ihan kiva lueskella. Tänne, kun kirjoittaa ajatuksia tai kuulumisia huomaan, että kuinka paljon sitä on kerennyt taas tekemään tai miten nopeasti aika kuluu. 

Aion olla nyt tosi skarppi - teen kaksi blogia lyhyeen aikaan - WOW (ja lukiessa ota sellainen ääni-efekti perään), sillä on paljon kirjoitettavaa eikä kaikkea voi todellakaan laittaa yhteen. Tässä ekassa kirjoitetaan kuulumiset ja sitten toiseen päivitetään Jimi-Mocca yhdistelmästä tekstiä. 

 

Syksy on ollut perinteiseen tapaan SPME-kokeita metsästyshetkien lisäksi, niin myös tänä syksynä. Kokeissa kävi ensikertalaisia, että kokeneita konkareita. Nyt, kun pentukyselyt on myös kuumimmillaan ja kysellään esim yhteisistä treeneistä, niin näin jälkikäteen voisi melkein ajatella, että paras tapa olla yhdessä on spme-kokeet. Se tsemppi ja yhdessä tekeminen on ehkä se suola. Pippurina on sitten epäonnen tilanteet, joissa taputetaan olalle, todetaan että "shit happens" ja mietitään yhdessä jo seuraavaa koetta. 

Koekausi virallisesti loppuu tähän viikonloppuun, sillä Mando on Joroisilla. Jaksankin aina koekauden päätyttyä miettiä, että miten me kerettiinkään kaikki? 

Tänä koekautena saatiin kaksi uutta Käyttövaliota, kun sisarukset - koronalapset - Bertta (crisis) ja Ookke (callis) valioituivat. Bertta teki sen kauden ensimmäisestä kokeesta Kuopiosta ja Ookke Ruoveden Cockerimestaruudesta, Pentueen kolmas Mutku (carus), kerkesi valioitua jo viime vuonna. Mauri-matonen tyytyy taustalla onnittelemaan vain sisaruksiaan. C-pentueeesta käyttövalioita siis 3/4. Ihan hyvä tulos.

Ookke paahtoi isoimman setin. Ensiksi Kuopio, josta kaksi VOI2 tulosta, sitten Metsästysspanielit koe brittisäännöin (epävirallinen) irlantilaisten cockerikasvattajien silmien alla diplomi (1-tulos) ja sen jälkeen ruotsalaisten tuomareiden voimin Cockerimestaruuden toinen sija.  

Bertta kilpaili myös mestaruudessa, mutta pari ensimmäistä tilannetta ei ollut kovin menestyksekäs, joten tulosta ei tänävuonna. Lauran sairastuminen esti Mandon osallitumisen. 

Kiirus (supero) sekä Mocca (marmor) kävi Kuopion kokeet. Kiiruksen paukkunouto on nopea ja vikkelä. Harmi, että sillä ei 1-tuloksia saa. Pieni työmaa siis edessä. Nopeasti hoidettu, kun Ookke jää nyt taustalle kokeista. Mocca tarjoili taattua metsästysmoodia, harmi vain että niistäkään kaikki eivät ole toivottavia kokeissa. Ensikaudeksi Moccaa laitetaan lisää koekuntoon. Mihin tässä valmiissa maailmassa on kiire? 

Kauteen mahtui lisäksi kaksi ruotsalaista. Jimin kanssa kilpailin kolme koetta. AVO1 ja Derbyssa toinen sija VOI2- tuloksella. JImin työmaa on todella pieni. Jos vaikka tsemppaisi itse ja olisi ajantasalla, niin ensikautena mennään taas! Masa kävi yhden kokeen. Siinä kokeessa hypittiin risukasan päällä yrittäen saaden lintua pois kasan pohjalta sen verran äänekkäästi, että matka loppui siihen.  

Vielä ei kauden tuloksia laiteta yhteen. vaan onnitellaan jo nyt menestyneitä ja sanotaan Lauralle, että Mandolle hurjasti tsemppiä. Yksi ykkönen ja Mando olisi (myös) käyttövalio. Onnea, tuuria, hyviä tähdenasentoja, varpaiden suuntaa ja fengshuita tämä laji vaatii. Monen asian summa. 

Tähän syksyyn mahtui myös useiden onnellisten asioiden lisäksi yksi ruskea onnellisuus. Suomeen saapui Siili Norjasta. Siili oli lasten keksimä nimi. Se tuli Hiilistä ja Stiilistä. Muutaman kuukauden jälkeen voin jopa sanoa, että Siili on täysin noiden kahden koiran yhdistelmä. Ehkä tämä oli joku "juttu". 

Koko kevät ja kesä oli yhtä "ei sulle" vastauksia. Minulla on useampi kysely. Hyvä onni ei asu minussa; milloin jäi tyhjäksi tai milloin hännän jättäminen ei tullut asiaan. Olen kranttu sen suhteen mitä haluan. Itselläni tämä ei ole ollenkaan "otan sen minkä saan vastaan" mikä tuntuu olevan tämän hetkinen tapa ostaa käyttis. Siilikään ei ollut mikään "suoraan minulle". Kaverini oli Siiliä ottamassa, mutta 15.7 Anine laittoi viestiä, että vain yksi koira ja se on narttu. Tiesin siinä kohtaa toisesta myöhemmin tehdystä astutuksesta, joten Siili muutti minulle ja reilua paria kk myöhemmin syntyi uros toisesta yhdistelmästä. 

Pennut haettiin kun uros oli 7viikkoinen, Siili siis kasvoi Norjan maalla tovin pidempään. Tässä Siili, Bannockfield Victory ja tässä Nemo, Bannockfield Warrior.

En edes muistanut, kuinka ihanaa on pentuaika. Miten ihanaa on opettaa asioita ja miten onnelliseksi sitä tulee yhdestä pienestä eläinkappaleesta. Siili on itsessään ihan huippu tyyppi, joka imee asioita uskomattomalla tavalla. Hän on äärimmäisen hullu esim hyppimään korkealle, lentämään selälleen ja kokeilemaan uudelleen. En ole myöskään tavannut vähään aikaan näin pohjatonta ruuan suhteen olevaa koiraa. Se, että syntyi ainoaksi ei ole näyttäytynyt millään tapaa. Nemo ja sisarukset oli Siilin seurana, kun siihen oli mahdollisuus ja Siilin äiti leikitti Siiliä paljon myös. 

Siilissä on myös sallimaisia piirteitä mm. istumisen suhteen. Siilin mielestä istuminen on huippua ja tässä näkee myös kasvattajien tekemää peruskoulutusta. Siili tulee mielellään luoksetuloissa eteen (pk-tyylisesti), nostaa päänsä ylöspäin ja odottaa kaulapaijaamiset. 

Siilistä tulee ajan myötä metsästys, toko ja agility koira - kuten kaikki aiemminkin. Siilin treeniä voi seurata instagramin puolelta. Tällä hetkellä treenit keskittyvät tavoitteelliseen tokoon. Metsästystreeniin en aio pitää kiirettä, koska hänen hakutyylisä on mahtava ja hän rakastaa noutaa. Hänellä on hyvä pito. Leikki on lapsen työtä. Agilityn Siili aloittaa, myös pohjataidoiltaan, kun olen polvet tutkituttanut. 

Nemo muutti osaaviin käsiin. Hänen ensivuoden tavoite on Derby. En epäile ollenkaan, että siihen ei mennä. 

Aninen ja Toren sanoin: We are really looking forward to follow these two Bannockfield dogs adventures in Finland. Niin minäkin.