Kun koira kasvaa henkisesti
Korona kävi Suomessa pari vuotta sitten. Korona-aikakausi muutti myös elämää niin meillä ihmisillä, kuin eläimilläkin. Koronan aikaan matkustin myös Vaasan kautta Uumajaan hakemaan Marika Mogelindilta urospennun. Paluu matkalla laivassa, 10min näkemisen jälkeen pikkupennun vetäessä perässään minun Guccin laukkua ihastuin siihen täysin! Sen rohkeus ja asiaankuuluva törkeä ja itsenäinen asenne sai minut pauloihin. Nostaessani tämän pikkipojan Anjan syliin, tiesin sen pääsevän mahtavaan yhteistyöhön.
Kuukaudet meni, etten tavannut Jimiä, meni yli puoli vuotta - sen verran menee että käyttis on saanut perustottelevaisuuden arkeen ja oppinut olemaan koira. Sitten voi aloittaa lajitreenin.
Anja osannut kautta-aikain jo vetää oikeista naruista oikeaan aikaan, joten lajikoulutus oli helppoa. Noudot tuli ensimmäisillä treenikerroilla suoraan käteen ja vesityötreeneihin oli helppo lähteä. Jimillä ollut aina todella hyvä kuulomarkkeeraus. Kuulomarkkiin yhdistetty rohkeus toimia yksin on hyvä kombo. Vesityötreeniä riitti pari kertaa. Ensimmäisellä tehtiin joen yli uitot ja toisella tehtiin kylmän riistan nouto. Jimillä veteen meno ei ole koskaan ollut ongelma. Toisen treenikerran jälkeen Anja sai ohjeeksi tehdä vain ilman markkia noudot, näin vahvistettiin koiran itsenäistä toimintaa. Vesityökoe meni kerralla läpi, reilun vuoden iässä.
Viime kesänä treenattiin britin voimin. Työskennesllesään Jimi oli mahtava: hiljainen, omatoiminen ja helppo, mutta sosiaalisessa kanssa käymisessä sisäänpäin vetäytynyt. Outo, ajattelin. Guccin noutaja ei ollutkaan enää hännän heiluttaja tai yltiöpositiivinen. Darren sanoi myös että f*** girl, joo: urosleima oli kaukana. Jimistä oli kasvanut kirjaimellisesti kaunis poika pitkine säärineen ja pienen, narttumaisen pään myötä.
Jimin kroppa kuvattiin puhtaaksi ja kroppa sopi loistavasti agilityyn, jopa niin hyvin että voitto nollia 1-luokassa verrattiin sheltteihin videoiden voimin. Jimin agi työskentelyssä näkyi edelleen rohkeus ja omatoimisuus. Ihastellen katselin Anjan tekemään työtä ja Jimin olemusta agi hallissa.
Viime syksynä nappasin Jimin Ookken sekä Sallin seuraksi paimentamaan. Tuhansien lintuejn vieressä, Jimi vain katseli tilanteita. Ei minkään sortin lämpenemistä ensikertalaisena. Ajattelin, että pakko löytää koirasta se hauska luonne, mikä jokaiselle cockerille kuuluu, pieni raivonpoikanen jossa häntä heiluu.
Tänä kesänä Anja lähti Hollantiin pyöräilemään, sovittiin että viikoksi Jimi saapuu luokseni hoitoon. Tullessaan Nummisiin vastassa oli sama sisäänpäin vetäytynyt koira, joka ei kovin rohkeasti hakenut ihmisen luokse, mutta tottelevaisuus ihmisen kanssa oli edelleen huikea. Takana-käskyllä se kulki laumani mukana. Aamulenkillä hakua ja haun yhteyteen dummya. En tiedä mitä kävi, mutta nähdessään minut dummy-kädessä parin noudon jälkeen sen häntä lähti vispaamaan! Aivan kuten toivoin.
Päivien myötä koiran pylly ei enää meinannut pysyä paikallaan. Sen ilo ja sosiaalisuus sai minut samanlailla mukaansa, minkälaisena näin sen reilu 2-vuotta sitten.
Viikko Jimin kanssa meni melkein mökkeillessä. Se eli aivan tuntemattomassa laumassa erilaisten urosten ja nartun (Salli, Hätä) kanssa. Joka minuutti se sai lisää rohkeutta ja siitä tuli sikaporsas! Ensimmäisenä päivänä kirosin hieman sen hakutyyliä (bambi-loikkia), mutta päästettään riistahajukenttään, bambi rooli oli poissa. Sen tapa löytää markeilla dummyt yllätti minut taas.
Joku voisi kysyä että mikä siinä yllättää?? Minut yllättää näissä tilanteissa se, että jos koira ei ole 6kk tehnyt yhtään dummya tms niin miten sen osaaminen kasvaa kuitenkin?
Ryhmätreeniä tehtiin myös laiturin nokasta. Sen maltti toimia muiden kanssa oli hienoa katsottavaa. Tälläinen Kiljusen Herrasväki on hieman erilainen kuin oma lauma (kaksi vanhempaa käyttisnarttua) ja tässä laumassa maltti on valttia. Kun laiturilla on 6 käyttiksen lisäksi kaksi lasta, lentävät dummyt ja sorsaperhe on hermot harkinnassa. Vuosi sitten olisin sanonut, että Jimiä en vie luonnestestiin sen oudon luonteen takia, en sano enää. Toivon että ensi keväänä voin sen testauttaa.
Kaiken harrastamisen sekä terveyden edelle kuitenkin kaikessa kohdassa menee luonne. Luonteesta en jaksa paasaa, koska sen kuuluisi olla prioriteetti numero yksi. Luonne kertoo rohkeudesta, hermoista ja toimintakyvystä. Koiran ei kuulu olla sosiaalinen muita ihmisiä kohtaan, käyttiksen kuuluu olla ihmisen koira, ei vieraiden ihmisten koira, mutta sen pitää kyetä tulla toimeen vieraiden ihmisten kanssa. Jos vieras paijaa sitä, se ei saa väistää.
Kuten aiemmin kirjoitin, ennnen tätä kesää en olisi vienyt JImiä luonnetestiin. En olisi vienyt sitä sen takia, että olisi saanut ehkä paskaslaagin ensimmäisistä kohdista. Nyt en sano enää näin. Jos viikon koira kestää meidän väkeä, se kestää mitä vain. Jimi oli mahtava lasten kanssa sekä vieraiden ihmisten ja koirien kanssa. Sen luottamus ihmistä kohtaan on juuri sitä mitä haluan. Se ei väistänyt edes jos sille suuttui - metsästäessään yksinään. Sen sai napata kainaloon ja kysyä että missä hel***** sä oli?? Se otti opikseen tai siihen asti kun tajusi ihmisen olevan myöhässä. Sen toimintakyky kesti.
Sen pystyi viemään vieraaseen tilanteeseen (kävin epiksissä sen kanssa) ja se luotti minuun. Sen samainen irtoamisen rohkeus oli kanssani minkä olen nähnyt sen tekevän Anjan kanssa. Se oli yhtä välinpitämätön vieraiden ihmisten kanssa. Se teki 110% minun kanssa viikon verran töitä häntää heiluttaen, kuten halusin ja katsoessani sitä viikon totesin, että se on juuri sitä mitä halusin.
Korona toi Jimille ehkä hieman yksinäisyyttä, viikko meidän laumassa toi sille rohkeutta ja asenteen siihen mitä se on ollut jo pari vuotta Anjan ja Anjan perheen kanssa. Oli ilo saada tutustua siihen Jimiin minkä haluan tuntea.
Kommentit
Lähetä kommentti