Kysyntä määrää laadun?

"Voitko soittaa? Kirjoitan kuin Runeberg, mutta puhun vielä enemmän." 

kuva M.Kulmala

2tuntia ja 45min myöhemmin olen paasannut käyttisten elämää. Kertonut kaiken skeidan ja kehunut hyvät kohdat. Kerran kaveri kuunteli vieressä ja sanoi: sulta ei kyllä tuollaisen paasauksen jälkeen osta kukaan koiraa. "Ihan sama, jos tällä palopuheella vältyn väärältä rodun ostajilta, koiria tässä maailmassa riittää." Puhelun päätteeksi kuulen yleensä: "sä kerroit kyllä totuuden ja faktat". Jeps. mitäpä sitä kaunistelemaan. 

Käyttisten kysyntä on ihan mahdoton. Jotenkin on yleinen ajatus, että niitä löytyy liukuhihnalla ja niitä voi vain tilata, kuten hennesiltä alusvaatteita. "Ottasin yhdet mustat" Sitten, kun kerrotaan: "hei, venaa metri. Seuraava yhdistelmä on tulossa vasta ehkä vuoden päästä" Toisesta päästä puhelinta kuuluu "no tiedätkö mistä muualta voi saada ensi syksyyn". Paras oli: sain viestin että nyt saan pennun! Kysyin, että mistä vanhemmista: "en mä tiedä, en kysynyt. Punaisen käyttiksen". Just. 

Huomaan nyt kuitenkin meneväni samaan kastiin, kuin koko valtavirta. Kun yht'äkkiä kaksi koiraa tippuu laumasta pois, sitä tuntuu ottavansa koiran mistä tahansa vain saa. Joku järki tähän hommaan voisi ottaa myös itselleen. On vain saamarin vaikeaa, kun yksi ovi toisensa jälkeen sulkeutuu, Ongelmaksi itselleni on muodostunut tyhjäksi jääminen. Hyvä tuuri ei aina minussa asu. Pelkopersiissä nyt miettii itsekin, että jos nyt molemmat olemassa olevat käyttikseni kupsahtaisivat, ei olisi koiria enää yhtään. Yhdestä ensiviikolla 13v. belgistä ei ole tekemään mitään. 

Kysynnän kasvaessa pentuja tehdään liukuhihnalla - puhunko rumasti? Puhun, mutta taitaa olla fakta. Laatu ei korvaa määrää vaan määrä korvaa laadun. Olen vuosia auttanut aina "salaa" (koska onhan se noloa pyytää apua) suomalaisia käyttisihmisiä, viimeisenä myös seisojia. Ongelmaksi on yleensä muodostunut, että linnuista ei ole ollut enää nouto tilanteessa muuta jäljellä, kuin höyhensulat koiran poskipielessä tai "huippuunsa viritetty spanieli" huutanut jo autosta ulos tullessaan. Kierrokset on kaakossa. Sitten on iso joukko niitä, joita ei vapaana pysty pitämään. Juoskevat kaiken minkä liikkuu perässä: pyörä tai kauris. Sitten on ne, joiden jalostuksessa ei ole metsästykseen enää mitään. On tuhottu halu löytää riistaa, ne kävelevät lenkillä kuin bichon frise haistelleen vain ruohotupsuja. No sitten on vielä se salattu ja suljettu osuus: ne jotka purevat arjessa tai purevat kiihtyessään. Ihmisen jaloissa ja käsissä on hampaan jälkiä. Näiden kohdilla mietin vain: taisit vain kurkata googlea ja halusit käyttölinjaisen? Sinulle ei taidettu kertoa faktoja etkä tainnut olla se oikea henkilö edes tähän rotuun.....

Maratoonipuheluiden tai tapaamisten aikana, yleensä isoimmaksi keskusteluksi nouseekin kuinka vmäisiä saattavat käyttikset olla. Niitä ei rapsuteta, niitä ei paapota, niille ei puhuta. Ne nostavat muuten siinä kohtaa kytkintä ja perävalot loistaa. Ne ovat 12-vuoden koulutusmatkoja, joille antaessa pikkusormen, ne vievät koko käden (ja jalatkin). Jalostussajatuksia tehdessä yleensä myös koiran arki saattaa unohtuu. "myydään vain metsästäviin kokeisiin" Kuinka moni suomalainen nostaa käden ja sanoo metsästävänsä vuoden ympäri? Onko siis perheitä ja koteja missä koira saisi rodunomaista toimintaa? Ei taida olla paljoa, siksi meidän pitää hoitaa se osuus jollain muulla tapaa. 

Koetulokset ja terveys ovat isossa osassa jalostamista, kouluttamalla voi asioita viedä eteenpäin. Aina voi tehdä, mutta entäs jos koiran henkinen kantti on niin heikko, että hänestä tulee "raskas". Onko koiralla mielenkiintoa työskennellä ihmisen kanssa? Onko siinä on-off nappula? Pitääkö rakentaa kaikki 7-viikkoisesta? Pitääkö käyttölinjainen opettaa rauhoittumaan? Tai pitääkö se opettaa metsästämään?  

Viimeisen kahden vuoden aikana ulkomaa on tehnyt nostetta varsinkin agilityyn tuotavien koirien kohdalla. Minusta on kovin koomista, että inhoan käyttiksiä agilityssä vaikka olen yksi niistä jotka vievät agilityä eteenpäin käyttiksillä, muutama viikko takaperin Ookkesta tuli agilityvalio. Agilitysuomi tietääkin, että Sannalta on turha ostaa koiraan agilityyn, koska se ei myy. Juu en myy, minun koiria ei ole tehty agilityyn, ne ovat tehty metsästykseen jossa agility tukee rodunomaista harrastamista fyysisyyden ja aktiivisuuden voimalla. 

Agilitykäyttiksiä tulee Suomeen tällä hetkellä paljon. Osa syy on se, että niitä on todella paljon helpompi saada. Niiden kysyntä keski-euroopassa on iso ja niillä tehdään jo osittain rahaa. Ainoa vain, että ne eivät hyödynnä meitä muita. Ne eivät mene metsästykseen eikä kukaan mittaa niitä. 

Agilitykäyttiksien ongelmat tulevat näkyviin varmasti parin vuoden päästä vielä selkeämmin. Metsästykseen suunnattu eli jalostettu koira on jaettu 50-50: toinen puoli on metsästystä josta löytyy rakenne, rohkeus sekä itsenäisyys ylösajotilanteisiin sekä noutoihin ja rakenne josta muodostuu elastisuus ja terveys ja toinen 50 on luonnetta sekä isoa mielenkiintoa toimia ihmisen kanssa, joka näkyy helppoudessa kouluttaa sekä arjessa. Agilityyn jalostetussa koirassa vuosi vuodelta tulee vähemään tuo metsästyksen osuus ja tulevaisuudessa onkin rakenne 50 ja muu sitä toista puolta. Rakenteen jalostaminen näkyy jo nyt näissä koirissa, sillä metsästykseen vaadittava röyhkeys puuttuu. Koirat tulevat kyllä helposti ohjauksiin, kuten valsseihin sekä persjätttöihin, mutta luontaisen rohkeuden puuttuessa, koira ei kykene tekemään asioita yksin. Tähän tarvitaan 7-viikkoisesta alkavaa koulutusta.  

Kun ulkomaalaisten(agility)käyttisten tulo kasvaa, vähenee meillä myö jalostukseen käytettävät koirat. Koetulokset ovat tärkeässä osassa jalostusvalintoja ja yleensä näitä koiria ei kokeissa nähdä, Sukutaulua voi aina hyödyntää, mutta jos koirassa ei ole mitattavia ominaisuuksia mistä tiedät onko se jalostettu siihen. Muutama vko sitten vierailtiin myös Cockereiden erikoisnäyttelyssä, urosten tuomari kiteyttaa hylätyllä varmasti sen mikä meilläkin on vastassa. Siinä missä hän kirjoitti jokaisen uroksen arvosteluun Unfortunately not typical of a show breed standard, more working cocker standard. Me tulemme vuosien päästä kirjoittamaan Unfortunately not typical of a hunting breed standard, more agility cocker standard.

Oma kriteeri koiran ostamiselle on aika selkeä. Joudun siis tottumaan siihen, että niitä ei kasva jokaisella oksalla. Onneksi verkot on vesillä ja ehkä saan nauttia sadosta.