2viikkoa hiljaisuutta

Kasvattaminen on hiljaista. Seuraat sivusta vain pentulaatikon puuhia ja puutut elämään jos tarve näyttää. Kasvattaminen ei siis tuossa mittakaavassa ole yhtään mun puuhaa!!

 

9.2.kävi laskeutuminen pentulaatikkoon. 
Synnytys olisi ollut varmasti helppo ja perinteinen plussa-pallo efekti, mutta taas nalle karkit jaettiin erilailla :) Oli ne sitten lapsivedet tai mitä tahansa, jotka lorahti 21.00 aikaan ei Sallin vointi enää näyttänyt hyvältä puolen yön aikaan. Koko illan jatkuneen yrjöilyn ja mahdollisten lapsivesien takia otin suunnaksi Evidensian. Saarelle ehdin rimpauttaa mutta pyysivät odottamaan vielä pari tuntia. Mulla ei kantti siihen enää kestänyt. 

Evidensia sanoi suoraan ettei aio kauaa katella oksitosiinillä. Halpa reissu 100% päivystyshinnalla tulisi siis olemaan sen yön saldo. Jackpot!! Kasvattamisen iloja. 
Pikalabrat oli kaikki kunnossa eikä kalkin puutekaan vaivannut. 20min saatiin aikaa oksitosiinille ja kun aika umpeutui suosittiin vanhaa kaavaa eli sektiota. Neljä elinvoimaista kääpiötä saapui 04.00 aikaan. Sallia jouduin odottelemaan tuskaiset 45minuuttia. Ehtivät vain huikata, että sulkevat mahan ja sitten tulevat. Sekunnit ja minuutit kuluivat. Olin saletti että se oli Sallin loppu. Onneksi lekuri teki hyvää työtä ja eläintenhoitaja piti anestesian kunnossa. Sallin ja 2+2 pentujen kanssa pääsin kotiin. 

 

Seuraava viikko oli ihan  helvettiä. Salli sai aivan karsean ripulin. Sitä tuli koko ajan... Sisällä ei pysynyt mikään tai siltä se ainakin tuntui. Olin saletti että tautiin kaatuu koko porukka. Paastoa ei voinut pitää ja hulluna kyttäsin maidontuloa, Sallia ja pentuja. Ripulin viidentenä päivänä kiikutin koiran (taas vaihteeks päivystysaikaan) Saaren klinikalle jossa vastassa tuttu ja ihana lekuri <3 Kaiken shaissen jälkeen koira ei ollut kuivunut, mutta varmuudeksi nesteytettiin ja päälle sai antibiootin. Yhden päivän ehti syödä antibioottia, kun sain tiukan kakan nähdä Sallin pyllystä!! Mahti olo!! Pennut piristyi selkeästi ripulin loputtua ja jokaisen paino lähti tasaiseen nousuun. 

 

2-viikkoisena pennut sai jalat alleen, silmät auki ja kuulon korviin. Ne tulevat häntää heiluttaen portin eteen. Käyvät ennen ruokaa tai ruuan jälkeen pissapaska nurkassaan, purevat toisiaan korvista/jaloista/hännästä ja nauttivat unesta...ja perinteisesti kiipeävät pentulaatikosta pois. Niitä saa kerätä pitkin koirahuoneen lattiaa öisin. Niillä on selkeä jako tissille mentäessä ja Salli ei jaksa niitä enää hoitaa 24/7 Se ruokkii ja putsaa ne muuten katsoo vain niiden perään häntää heiluttaen. Viisikko on vallanmainioita <3 

Niillä kaikilla on tällähetkellä kodit tiedossa. Yksi poika jää äiskänsä iloksi ja muut perheet saavat pentunsa sitten pääsiäisen aikaan. Osa tähän 20km sisään ja yksi vajaan 500km päähän. 

Olen nimennyt nämä toistaiseksi Lumikki ja neljän kääpiön mukaan: 

Unelias aka pikkupoika (valkoinen pylly)
Sillä ei ole koskaan kiire tissille. Se vain nukkuu :) 
Se maiskuttelee kun syö tissiä ja yleensä jääkin viimeiseksi tissille. Sitten se hauskasti valitsee kolme tissiä joita tasaisesti vaihtaa.  

  

Jörö aka pikkutyttö (ilman merkkiä)
Kovin pikkutyttö se ei enää ole. Se nappasi ripulin jälkeen kiinni takatissistä eikä irti ole päästänyt. 

  

Viisas aka isopoika (vihreä merkki)
Ensimmäisenä lähti kävelee ennenkuin edes silmät oli auki. Kovin iso se ei vajaan 1000g. mutta selkeästi isoin (muut haarukalla 750g-900g) Se tunkee kaiken eteen ja kaikki pois tietä. 
Ensimmäisenä myös laidan yli! 

  

Isotyttö aka Nuhanenä (pinkki merkki) 
Pahis joka aivastaa aina ruokailun päälle :D 
Hassu ja huomaamaton tyyppi. 

 

Kaltereiden takana elämä jatkuu tovin. 
Kääpiöt ovat kyllä tyytyväisiä tällähetkellä. Viikon päästä laajennamme koko huoneeseen. 

 









Kommentit

  1. Ihana tuo kalterikuva :) Hienoa, että kaikki sujuu nyt hyvin <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit