Ystäväni Valas ja Karkki

Salli saa huomenna vuorokaudet 40 täyteen.
Käytin sen ultrassa tammikuun alussa ja totesimme lekurin kanssa että tiine se on.

Niin se näyttääkin tällähetkellä <3 Se on järjettömän kokoinen ja sillä tuntuu olevan tukalaa.
Se lisäksi varoo mahaansa esim hypätessä sänkyyn, mutta ulkona vetää ihan täböö.


Ultra ei kertonut kovin isosta pesueesta. Kesti hetki tajuta se itse, erityisesti oli tiukkaa sisäistää se. 
Olin toivonut isoa pentuetta ihanien kyselijöiden takia. Siksipä myös blogin päivitys on kestänyt. 

Viime pentue sai parhaat kodit. 
Teen pennut aina itseäni varten. Kunhan saan itse, olen tyytyväinen. Itse en oikeasti viimeksi saanut yhtään, mutta sydämestäni sain ne kaikki. Sain ne ystävilleni, missä voin tuntea niiden olevan onnellisesti kotona. 

Viime sunnuntaina koin onnen kyyneliä juuri näiden ihanien kotien takia. 
Anna & Karkki (H.Piper) - se pieni tissivälikoira, jonka epäilin kuolevan, jonka tungin sitten Burberryyn ja rintaliivien väliin että se saisi lämpöä ja se selviäisi. Valvoin sen kanssa tunteja, kunnes en enää jaksanut, heräsin siihen, että se oli elinvoimaisempi kuin mikään <3 

Nyt se pieni tissivälikoira juoksi omistajansa kanssa elämänsä ekan agility(hyppy)radan ja voitti sen. 
Sitä hetkeä ei voi kuvailla, kun näkee miten onnellinen on koira ja vielä mtien onnellinen on sen omistaja. Sain kokea yhden tärkeimpiä hetkiä ja olen kiitollinen että sain olla mukana siinä. 

Toivon lämpimästi, että parin viikon kuluttua röntgen kertoisi että mahassa on useampi ranka, jotta voin saman kokea useasti uudelleen. Sitä hetkeä ei voita mikään. 


Smart-dog. 
Kiitos I.Erling hienoista kuvista ja onnellisista hetkistä. 


Kommentit