astutus

Stressitaso kävi niin korkealla menneellä viikolla, kun vain voi.
Olen ihmisenä sellainen, että tykkään tehdä ajatukset tulevasta valmiiksi ja jos en voi niihin vaikuttaa, niin tuskaakos se on!!


Salli aloitti tosiaan juoksut pari vko:a sitten. Olin jo juoksut luovuttanut, koska olin niin odottanut elokuusta asti. Sitten, kun se ne tekikin yht´äkkiä joudun kaiken suunnittelemaan viikkoon. Hel***** mulle. Ensinnäkin ulkona omalta mukavuusalueelta olin progejen sekä laivamatkojen suhteen.
Yleensä kaiken valmiiksi tehneenä, nyt jouduin elämään päivä kerrallaan. Stressi nousi progeista, laivoista, lomista, autoista, Sallista, uroksesta jne jne.

Eläilääkäriasema Askelen progemasiinan luotin monta kertaa ja hyvinhän se sitten loppujen lopuksi nousi hyviin arvoihin. Olin etukäteen ajatellut, että olisin Sallista otattanut testimielessä aiemmin jo proget....mutta....niitä pirskatin juoksuja ei tullut.

1.12 kävin otattamassa proget ja silloin varasin menomatkan. Päätin luottaa edellisen astutusajankohdan päivämäärään ja varasin menon 12 vuorokaudelle. Maanantaina 4.12 kävin viimeisen kerran otattamassa proget ja tulos oli 3.55 Maanantaina varasin sitten paluumatkan. Otin pelivaraa 12-14vuorokausille. Maanantaina soittelin vielä ihmisiä läpi, jotka lähtisivät Ruotsin voittajaan 2viikon päästä, jotta voisivat auttaa Sallia tuomaan takaisin.
Juttelin kuitenkin ystäväni kanssa, jonka narttu astutettiin reilusti yli 17vuorokautena ja hän sanoi ettei olisi välttämättä pitänyt koiraa jättää - jälkikäteen ajateltuna. Niinpä siinäkohtaa päätin, että pakko onnistua tai sitten se olisi siinä.

Tiistai 5.12 aamuna ajettiin äitin kanssa Turkuun ja astuttiin laivaan Sallin kanssa <3
Rakastuin Salliin uudelleen laivassa. Se malttoi paskoa kannelle <3
10 tuntia meni kevyesti. ja Tukholmasta hurautettiin suoraan keski-ruotsiin Edsbyn-kylään Elisabeth Perssonille kennel Eventidensiin.




Tutustuin ekaa kertaa urokseen tiistaina 22.00 aikaan. Ihastuin samantien <3
Astutusta oli suunniteltu sukutaulujen ja terveyden pohjalta. Todettiin silloin Sallin kasvattajan kanssa, että jos uros on kilipää, on se jostain muusta kuin sukutaulusta kiinni. Näin se oli. Ihan Acke.
Koiran ulkomuoto ja rakenne oli sellaista, perinteista englantilaistyylistä. Raskaus ja massiivinen olemus ei siihen kuulu. Ihastuksekseni koira oli myös todella hyvässä lihasmassassa ja turkin laatu oli sileä & silkkinen. Täydellinen pakkaus ulkoiselta olemukseltaan.

Muutamien päivien aikana näin Ackea omassa olemuksessaan ja tykkäsin ihan hirveästi sen lungista olemuksesta. Näin myös kahta Acken jättämää linjaa ja olivat ihan mahtavia. Inhoan cockereita joiden perusolemuksena on säätää: koko Elisabethin katras iloitsi näkemästään, mutta rauhoittuvat samantien. Rapsutuksia kaipasivat ja sylissä istuivat. Ihmisläheisiä ja kontaktihakuisia koiria.

Sallia kohtaan Ackesta ilmeni herrasmiesmäinen olemus. "Prince Charming" oli Acken lempinimi.
Ei ääntelyä, vaan herrasmiesmäistä käytöstä. Siinä missä minä olin myyty, oli myös Salli.

Ensimmäinen tapaaminen oli leikin varjolla ja varovaisilla yrityksillä.
Päätettiin treffata uudelleen aamulla.

 



Salli oli reissussa, kuin olisi aina asunut autossa ja vieraassa talossa.
Pitkät yöunet talon isäntäväen vierastalossa ja aamulenkin maalaismaisemassa - kuin joulupukin kotona 10 asteen pakkasessa.

Aamun astutusyritys näytti paremmalta, mutta Salli se antoi perinteiseen tapaan köniin. Salli, kun ei miehistä niinkään välitä - Salli olisi nauttinut enemmän pihalla olevasra kanitarhasta.
Todettiin, että testataan iltapäivästä uudelleen. AIka vain ei just sillähetkellä ollut paras.
Ajeltiin äiskän ja Sallin kanssa sitten Bollnäsiin shoppailemaan Icaan. Ruotsissa parasta on ruokakaupat.

Iltapäivästä meno oli taas ero. Jännä nähdä miten nartun käytös muuttuu. Yksi astutus saatiinkin, mutta eivät jääneet nalkkiin. Todettiin odottaa pari tuntia.
Iltakahvilla aloin höpöttelemään kivestodistuksesta ja niin vain olivat nalkissa :D Kaipa iski jotkut suorituspaineet tms.
Toinen astutus saatiin otettua seuraavana päivänä. Eli vrk 14. Juuri ne päivät mitä oletin ja odotin. Saisimme siis hyvin mielin palata koti Suomeen.


Olin ihan hirveän iloinen reissusta.
Stressitaso laski ja voin turvallisin mielin odotella ultraa. Jos tyhjäks jää, niin sillepä ei voi mitään. Mielellään itselleni sen yhden jättäisin ja pari muuta kiikuttaisin hyville tyypeille.

 



Kommentit

Suositut tekstit