Hossing Peet 1-vuotta


Niin se vuosi vierähti.
Vuosi sitten aloin uskomaan Kolmosen selviytymiseen, Ykkösen voimaan ja Kakkosen omaan tahtoon. Olin vuosi sitten oikeasssa. Kolmikosta kasvoi vahvoja sekä itsenäisiä yksilöitä.

 

Vuosi sitten olin yhdistänyt kahden koiran vahvuudet, täyttänyt toistensa puutteita. Jalostuksessa pitäisi löytää balanssi, mun tämä yhdistelmä taisi kellahtaa enemmän toiseen suuntaan. 

Sallilta puuttunut aina ensimmäisessä koetuksessa itsenäinen ja omatoiminen työ. Morganissa ollut aina vahvuus ja luotto omaan tekoon. Yhdistelmästä kehittyikin vahvoja ja omatoimisia, isänsä kaltaisia. Ehkä vähän liikaakin - omaan makuun. Ensimmäinen markkeeramaton nouto 50-70m lähti Hiilistä kuin nato-ohjus, ei kyselyä ei taaksekatsomista ei ajatustakaan, että lähtisi epäröimään. Tarvitsemaan tukea. Läpi harmaan kiven ja vähän betoninkin. 
Rusakon ylösajo paikka muistuu mielessä vielä kuukausienkin päästä ja varmuuden vuoksi voi kokeilla karkaamista sinne muutamaan kymmeneen metriin, jos vaikka tälläkertaa. Elämä pitää olla todella mustavalkoista, eikä siimaa voi antaa missään kohtaa, muuten lähtee lapasesta. Metri sinne, metri tänne, silmät selässä - jos vaikka sukka menee kurkusta alas tai seinästä irtoaa pala. 

Olen jutellut Annan ja Teemun kanssa ja saanut samoja ajatuksia. 
Oli aika somessa kun spanielin koulutusta ronkittiin rankalla kädellä. Some raivo ehkä teki kaikesta vähän pahempaa, monikaan joka videota katseli ei ollut käynyt kyseisessä hetkessä paikanpäällä, saatikka kouluttanut spanielia, asiat teilattiin videon perusteella. Kiellän itse fyysisen kurituksen ja jos joskus legendaarista "niska-perseotetta" (itse kannan kainalossa) käytän, katkaisen pakotteella vain vietin. Samaa kainalossa kantamista olen käyttänyt muissa lajeissa eikä Sallissa ole nähtävissä alistumista, pelkoa, kipua ym. Tämä kolmikko nähnyt myös kainaloa, mutta aina voi testata uudelleen, vaikkapa samantien.Siinä missä Salli päässyt kainalokyydillä, ei ole ajatustakaan kokeilla asiaa uudelleen. Se kolahtaa aivojen sopukkoon ikiajoiksi, se virhe mikä tuli tehtyä. Jos seuraavaa kertaa aikoo kokeilla, varmuuden vuoksi kannattaa edes vilkaista ohjaajan mielentilaa ja kasvoja. Tämä kolmikko ei katsele, päin näköä vain....kyllä perästä kuuluu :D 

Tämä jengi nähnyt riistaa vain luonnossa lenkeillä, mutta ylösajoja ja nättejä pysähtymisiä tullut matkan varrelle. Ajatus lähteä "ihan vain vähän" tutkimaan ja katsomaan on koko ajan takaraivossa. Joka sekunninsadaosa on omat hoksottimet oltava kohdillaan, siinä missä äiti tottelisi pyhäkoululaisen tavoin, ei lapset sitä tee. Ei todellakaan. Aina voi testaa siiman kantamista....onneksi ohjaajilla siima on lyhyt. 


 

Yhdistelmän tein, että sain kahden itselleni tärkeiden koirien geenit. Sain paikattua heikkoudet ja hallittua vahvuudet. Koulutettavuudeltaan helppoja, asiat menee koteloon samantien, vauhtia & vaarallisia tilanteita löytyy. Ihmisläheisiä mutta välinpitämättömiä (inhoan koiria, joilla häiriöt menevät etusijalle, koiran kuuluu keskittyä toimintaan ei muihin), rakenteeltaan vahvoja, mutta sopusuhtaisia (mäyräkoiria ehkä nämä ovat ja oikeasti odotin ehkä pienempää kuin 16kg....Hiili onneksi tasapainottaa 9kg:n painolla) ja helppoja arjessa.  

 
Hiili, Musti (Fieldlan Express) ja Salli

Hienointa on ollut nähdä, kuinka kaksi täysin kokematonta spanielin ohjaajaa ovat päässeet kiinni toimintaan, kun koira pystynyt näyttämään tietä ohjaajilleen. 

Hiilistä tulee Heikin aksa koira, mutta lapsuudenkodissa kun asuu, niin tekee nättiä hakua, dummyt lentelee, markkeerattomia sekä muistitreeniä tehty. Agility meni koteloon todella hyvin ja tuntuu, että koira sopii Heikin ohjaukseen. 

Karkki testannyt agilityn - toimii ja tehnyt perustottelevaisuuden kuntoon. Siinä missä Hiili sopii Heikille, sopii Karkki ihan täydellisesti Annalle. Karkin motto: "Karkki vai Kepponen" 

Ruu on ollut koulun penkillä eniten. Ruusta ilmestyy faceen noutovideoita ja hakua ja näyttää siltä että Ruu on mallioppilas ja lukenut läksynsä. Teemun kokemus näkyy Ruun koulutuksissa. Primus siis sopii Ruulle ihan täydellisesti. 


 
Karkki 

Mä olen pentueeseen todella tyytyväinen, sain sen mitä halusin. 
Kuitenkin olen tyytyväinen, että kolmikko pääsi juuri niihin koteihin mihin menivät. Vaikka ovatkin cockereita, ovat vahvoja persoonia joilta mitään ei voi mennä sormien lävitse. 
Ne näyttävät voimansa ja tahtonsa. 

Ihmettelin (ja ihmettelen edelleen) kun Morganin sisko askartelee vieläkin reilu 3-4vuotiaana. Totesin itsekseen, kuinka ohjaaja ei jaksa tehdä hommia koiransa kanssa kun koiran pitää tuhota noinkin myöhäisessä vaiheessa kotia....perun sananí. Lattialistat ovat vain toiveajattelua, seiniin tullut reikiä, sukkainventaario alkaa olemaan päätöksissä ja vain yksi tiskirätti on hukassa. Korituoli sai uuden nimityksen sanaan "kori" ja mattoja ei ole vähäänaikaan nähty. Kusi haisee ja paska lentää. Sitäpä se vuosi ollut. 

Kepposia kaikki <3 

 
Ruu 

Kommentit