kasvattamisen mustat hetket

Takana on elämäni rankimmat neljä vuorokautta. 

Synnytyksen jälkeen neljä vuorokatta pennut voi hyvin ja kasvoi hienosti. 
Perjantaina Jussi laittoi viestiä että Sitkeä Sissi ripuloi ja ei mene nisälle. Pääsin töistä vailla neljä ja kävin kysymässä Eläinlääkäri Askeleessa, kuinka kauan voi katsoa tilaa, jossa neuvottiin kannattaa tuoda ellei kunto ole kohentunut. Ajoin sydän kylmänä kotiin ja tutkin pentua. Pentu oli veltto. Sanna oli tulossa meille ja soitin hänelle, missä hän oli tulossa. Sanoin ettei tule sisälle asti ja laittaa lämpöä autoon, että mennään eläinlääkäriin. 

Soitin Jär-Vet:iin, siellä sanottiin illan olevan täynnä mutta voisimme tulla, mutta pitäisi varautua odottamaan. Sanoin ettei nyt ole aika odottaa joten soitin Askeleeseen ja menimme sinne. Paketoin pennun fleeseen ja lasten makuupussiin. Matkan aikana pentu huusi ja välillä oli hiljaa. En tiedä kumpi oli pahempi. 

Pienen odottelun jälkeen ell Mari otti meidät sisään. Sanoi seuraavalle asiakkaalle joka oli treenikaverini Henna että hän joutuu odottamaan. Henna sanoi että todellakin otat pennun ensin <3 tutkittuaan Sissin, yritimme saada ruumiin lämmön nousemaan ja onnistuikin mutta sitten pentu haukkoi jo happea. Mari epäili että keuhkoissa on maitoa tai nestettä ja sanoi että ennuste on huono. Itkin. Sanoin että on armeliaampaa päästää pentu viimeiselle matkalle jos sitä ei pystytä auttamaan :'( Ell rauhoitti ja lopetti pennun. 

Sovimme että ilmoitan maanantaina jos haluan ruumiinavauksen, muuten pentu menee yhteistuhkaukseen. 

Perjantai illalla plop plop poika antoi oireita eikä mennyt syömään. Nukkui vain. Valvoin yön ja torkuin välillä pentuhuoneessa olevalla patjalla. Aamulla kuuden jälkeen lähdin Yliopistolliseen apteekkiin ostamaan emon korvikemaitoa ja ruiskuja että saisin pojan syömään. Ajaessa tuntui kuin pökertyisin, väsytti ja oksetti, sydänalassa tuntui että pakahtuisin. Niin paha olo oli. En pystynyt syömään.

Annoin korviketta muutaman millin kerrallaan mutta paino vain laski. Iltapäivällä plop tytöllä alkoi samat oireet. Rupesin ruokkimaan sitäkin. Ympäri vuorokauden. Maanantaita vasten yön menin yläkertaan nukkumaan ja laitoin kellon soimaan kolmen tunnin välein. Ruokintaan meni aikaa lähemmäs tunti. Välillä sain tytölle jopa 9 ml vastiketta. Sunnuntaina tuntui että tyttö sai painoa takaisin ja liikkui mukavasti.

Maanantai aamuna ruokin seitsemän aikaan pennut ja tunnin päästä menin katsomaan, poika oli kuollut. Jussi hautasi pennun meidän pihalle. 

Maanantai illalla tytön tila huononi. Googletin yöllä kaikki pennun kuolemaan johtavat taudit ja muistelin kuulleeni kauhutarinoita belgipentueesta joka kuoli herpekseen. 

Tiistai aamuna viiden aikaan ruokin tyttöpennun ja mielessäni hyvästelin ja silittelin sitä. Kiedoin sen fleeceen. Jäin nukkumaan patjalle pentujen viereen. Myy pesi tytön kasvot ja huolehti siitä loppuun saakka. Seitsemän aikaan pentu oli kuollut. Laitoin vaatteet päälle ja ajoin suoraan Eviraan ja vein tytön ruumiinavaukseen, peläten edelleen herpestä. Lähetteeseen laitoin että kotona on edelleen viisi hyvinvoivaa pentua. 

Töihin minun olisi pitänyt mennä vasta klo 11, mutta menin suoraan Viikistä liikkeelle työkaverin sairastumisen vuoksi. Soitin asiakkaille etten voisi tehdä töitä ellei olisi pakko ja siirsin heidät keskiviikolle jolloin minulla olisi ollut vapaapäivä. Kaikille järjestely sopi. 

Kymmenen jälkeen patologi soitti että kuolinsyyksi vahvistui keuhkotulehdus/ -infektio. Kiitin nopeaa yhteydenottoa ja kysyin onko merkkejä herpeksestä, jota EI OLLUT!!! Luojan kiitos!

Miksi, miten, jne. kysymyksiä on monta. Onko iso poika joka meinasi jumittaa synnytyksen aiheuttanut istukan irtoamisen ja pennut oli liian kauan vailla happea? Viimeinen Sitkeä Sissi liian kauan synnytyskanavassa? En tiedä vastauksia, tuskin asiantuntijatkaan. Kaikki epäilyt on arvailuja. Ehkä vaan luonto korjaa heikot? Pentueen koko "normalisoitui" en tiedä. Paska mäihä. 

Itkenyt en ole koskaan ennen näin paljon, tuskin silloinkaan kun jäin auton alle ja jalkani olivat poikki.

Nyt on aika pyyhkiä kyyneleet ja iloita viidestä hyvin kehittyvästä belgin pennusta! Painot nousi puolessatoista vuorokaudessa 88-120gr ;) Saimme yhteydenotot myös ulkomailta kiinnostuksen pentueeseen, mutten halua pentuja Suomesta pois. Pari ois vielä vapaana.

Olen hysteerisen tarkka näiden ihanuuksien suhteen mutta nyt ei voi mitään. Nautin joka hetkestä!!! Tämä on rakkautta <3

 Lupaan että seuraava päivitys on positiivisempi! Haleja, olette tärkeitä <3 Pitäkää huolta!

-anne

Kommentit