Terveisiä syksyltä!

Joka helmikuu loppu totean, kuinka nopeasti aika kului, koska metsästyskausi saatiin päätökseen. Mihin ne viikot sekä kuukaudet vain hävisi?? Vasta oli kesä ja treenattiin nuorten koirien kanssa vesitöitä ja mietittiin esim passipaikkoja kyyhkyn aloitukseen. 

Minua ei viikkojen vierähtäminen haittaa, koska rakastan muistoja. Musta on ihana katsoa esim valokuvia joita tallentunut tapahtumista joissa saanut olla osallisena tai miettiä hetkiä, kun autossa istuessani olen jutellut ihanien ihmisten kanssa. Muistot rakentavat elämääni. 

Viimeiset kuukaudett on menneet lujaa. Vasta mietittiin majoituksia ja koepaikkoja Cockerimestaruuksiin Nyt on suuntana jo kauden viimeiset SPME-kokeet ja alkavat jahdit, joissa tänäkin vuonna ollaan mukana. 

Vauhdikas meno aloitettiin Heinin kanssa kuukausi takaperin, kun käytiin Ookken, Bertan sekä Hiilin kanssa nostamassa linnut ilmaan Noutajien SM A-kokeessa. Spanielit pisti pyyt sekä fasaanit liikkeelle ja saatiin jopa kurpatkin lentoon! Brittituomari toki päivän päätteeksi totesi: "on niin mukava nähdä koppaavia spanieleita, näkee että metsästysominaisuudet ovat olemassa". Päivä oli silti onnistunut ja siitä oli hyvä jatkaa matkaa "yhden sähköauton lataus"- taktiikalla kohti Jämsää. 

Jämsässä meitä oli vastassa Metsästysspanieleiden SPME-koe, joka oli siis meidän kauden ensimmäinen. Meidän puksutellessa pyitä kaurasta ilmaan oli Mika ja Masa jo lauantaina kokeeseen osallistuneet ja saaneet hyvistä tilanteista hienon AVO-1 tuloksen! Mika siis päätti jäädä myös sunnuntaille ja näin oli meidän mukana sunnuntaina messissä! 

Meillä Heinin kanssa tuomarina Juha Tuomainen ja Masalle Ari Grönstrand. Bertta oli sisaruksista ensimmäinen koe-erällä. Bertta pisti kukon likeenteeseen valtaojasta ja markkeerattomana kävi myös sen hakemassa. Ookke oli siskonsa menoa jo hetken katsellut ja ärsytyskäyrä saattoi olla jo kasvanut vielä lisää kun hetkeen ei riistaa löytynyt. Sitten, kun löytyi ei poikaparka enää voinut olla koppaamatta metriin tippunutta lintua. Tyylikäs paukkunouto! Kerta se on ensimmäinen - ja viimeinen. 

Bertta VOI-1 ja Oookke VOI-2. Masa ei jättänyt ketään kylmäksi VOI-1. "Yhden sähköauton lataus"-taktiikalla takaisin Mäntsälään ottamaan happea viikoksi. 

Viikon Salli katseli lapsensa sekä lapsenlapsensa menoa treeneissä ja totesi lokakuun puolessa välissä, että menkääs nyt Porvoon kokeeseen. Lapset ja lapsenlapset otti vaarin ja mukana lokakuun puolessa välissä Mando, Sturan sekä Ookke. 

Mando meni Timo Ritolalle ja muut Casper Grönblomille, Ookke oli ennen Sturania. Ennen Ookken erää sanoin ampujalle, että anna lentää vain niin paljon kun annat ja otetaan sellainen 100m nouto. Ei totellut. 6min Ookken erää tehty ja peltopyy tipahtaa 25m. Ohjatulla noudolla. 

Sturan aloitti Ookken jälkeen elämänsä ensimmäisen koe-eränsä. 4min jälkeen koira koki elämänsä riistatilanteen haavakon nouto. Kauniisti valtaojan pusikoista, veden rajasta fasaanikukko ylös. Seuraavat 4min eteenpäin ja Sturan kohtaa seuraavan riistatilanteen uusilla elementeillä: ylösajo, ampuminen ja linnun lentoa jäivät seuraamaan Noora, Sturan sekä Casper. Sturanin oppimatka jatkuu muutamien minuuttien jälkeen: ylösajo, ampuminen ja nouto. Näin kasvoi Sturan ja Noora. 

Ookke jatkoi. 6min. juokseva fasaanikukko liikkeelle, noutomatka 30m. Sturan jatkamaan. Ookke jatkaa. 6min. Peltopyy pusikosta, markkeeramaton nouto. Sturan tyhjentää loppua aikaa. Valtaojan päädystä uusi peltopyy. Hieno nouto. Ookke tyhjentää ajan. Ylituomari tarjoaa mahdollisuuden mennä vielä metsästämään, Nooralla mahtava fiilis. Jättää homman siihen, Ookke käyttää koko hupipäivänsä. 

Sturanille hieno AVO-1 ja Ookkelle ensimmäinen VOI-1. Mando otti oppimatkan Lauran kanssa. Mandolle hyvä VOI-3 elämänsä ensimmäisestä voi-luokan kokeesta. Ja sitten viikko taas happea....

Lokakuun lopulla cockeriväki koirineen kokoontui Joroisille mestaruuksiin sekä Derbyyn. Meidän yllytyshulluporukkaa oli mukana ihan reilusti. Bertta, Ookke ja Mando lauantaina sekä sunnuntaina Sturanin sekä Masan lisäksi ensikertalaiset Junnu ja Kiirus - koko pentue! Aika kova! 

Lauantain arvonta laittoi Ookken sekä Mandon Ari Grönstrandille ja Bertan Timo Taskiselle. Meno ja meininki oli molemmissa ryhmissä mahtava. Täytyy kyllä todeta, että spanieliväki on yhtä kultaa! 

Ookke aloitti samalla kaavalla, kuin Porvoossa: 7min ja fasaanikukko liikkelle. Meinasin saada p**ska halvauksen, kun kuulin kuinka kukko tipahtaa veteen. Ookkehan inhoaa kylmää vettä - koska pallit ja poika, niin aloin jo miettimään että mitä hitsiä tästä tulee. Onneksi on joskus opettanut lähihaun ja linjat, koska markkeerattomina mentiin taas. Ookke loikalla veteen ja kukko käteen asti. 

Mando jatkoi 6min. Fasaani Mandon nenän edestä suoraan lampeen ja Mando luvan kanssa tuijottamansa fasaanin perään. Super riistatilanne. 

Annettiin mennä eteenpäin ja päästiin omaan vuoroon, koska kanssakisaajia oli tippunut pois. Tuomari muistutti Ookken hakiessa "muistathan, että täällä on niitä rusakoita" - Tuomariko haluaa jäniskevennyksen. Ougaad.... Ei tullut jänistä, tuli puskasta fasaanikukko 8min jälkeen. Tyylikäs tilanne. Takana katsojat sanoivat tilanteen jälkeen "sinne meni ja yhtä nopeasti tuli". 

Mando jatkoi. Mando haki, haki ja haki samaa kukkoa joka Mandoa juoksutti. Laura yritti selvittää koiran paikkaa ja olla tilanteen tajulla. Hyvin pärjäsi, kunnes ensimmäisen paukkuun lintu ei tippunut vaan jatkoi lentoa aika napakasti, jolloin Mando päätti pysyä myös näköyhteydessä ja otti laittomat askeleet. Mandolle hieno työ ja hieno päivä ja loistava VOI-2 tulos, jonka myös Bertta Timon ryhmästä nappasi. Bertan 2-tulos tuli kun lintu lipesi. 

Ookke jatkoi vielä ja saatiinhan se jäniskevennys. Toki kevennys oli kaukana, koska Ookken rusakko oli kuin oppikirjasta. Toki jos nouto olisi markkeerattu eikä ohjattu, niin olisi se ollut täydellinen. Ookke lähti pusikosta täysin väärään suuntaan, noudossa nostaa fasaanin ilmaan, istahtaa, tulee pillistä takaisin, pysähtyy, lähtee vasemmalle käskystä, noutaa pellolta rusakon ja alkaa kantamaan itseään isompaa ja painavampaa riistaa. Kertaakaan ei korjaa otetta, kerran yrittää nostaa rusakon pajukasan yli. Ei toimi. Kääntyy ja peruuttaa rusakko suussa. Ookken henkinen kantti on ylitetty! VOI-1 ja Mestaruuden sija5. Kova. 

 Sunnuntaina laitettiin nuoret ja "kokemattomat" koirat matkaa. 

Timon ryhmään meni VOI-luokan koirat eli Sturan ja Masa, Arille avoimen luokan. Kiirus oli hossinglaisista ensimmäisenä matkassa koska aloitti päivän. Ja siis minä ohjasin Kiirusta, elämäni ekaa kertaa! Mikä luotto ja mahtava tilanne! 

Kiirus haki, haki ja haki. 30min tyhjää. Prikuulleen sama paikka kuin Ookkella. Kiirus vain katseli lintua, minä fasaania noutavaa Kiirusta. Fasaani jää matkan varrelle ja Kiirus katsoo hiilimäisillä silmillään minua syvälle silmiin, joko jatketaan, tähän voisi tottua! Noudosta ei meinaa tulla mitää, joten Alan Paine-nousee päästä ja Ari sanoo: "ymmärrän". Junnu jatkaa. Menee kuin oppikirjasta, kunnes Junnu sanoo: kokemattomuus on päivän sana ja jättää noudon tekemättä. Junnun kokeesta sulkee tuomari. 

Sitten lähti paineet ja ketutus, koska meille kaikille avo-koirille kävi samoin. Sitten me juteltiin ja ilmoitettiin koiramme ja itsemme uuteen kokeeseen. Kuopiossa oli yht'äkkiä tosi täyttä! Samalla yritettiin udella Nooralta tilanteita, kuunnella ja katsella pellon toisella puolella suorittavia koira....ei saatu mitään käsitystä miten menee. Arin ryhmä oli nopeasti taputeltu, joten saatiin mahdollisuus treenata. Junnu koki henkisen kasvun Jarin toimiessa ohjaajana sekä sparraajana Kirsille. Junnu nosti ja haki hienon fasaanikukon ja Kirsi sai ruokaa. 

Tulosten luku oli avo-koirien osalta nopeasti ohi. Päästin voi-luokan koiriin ja kahteen parhaimpaan. Nooran kyyneleet virtaa, Mika on viilipyttynä ja minua itkettää. Miten ylpeä voi olla toisista ja miten onnellinen voikaan olla, kun pääsee näkemään miten toisten tekemä iso taikka pieni työ palkitaan. 

Sturanille, että Masalle huikean hienot VOI-1 tulokset ja järjestyksessä Masa voitti. Sturan palkittiin lisäksi parhaimpana suomalaisena kasvattina. Itkua väänsin Mikkeliin asti, sitten vedin happea, soitin Nooralle ja itkin lisää. Elämä. 

Kotiin lepäämään viikoksi. 

Viime viikonlopun sain vain nauttia muiden suorituksista, olla ihanien ihmisten seurana ja kuulua hienoon tapahtumaan kun Janakkalan huikeissa puitteissa pidettiin Noutajien EM-kokeet (a-koe). Oma roolini oli Annan kanssa olla "jollain tapaa tärkeä", mutta enemmänkin viikonloppu kaatui naurun ja ilon puolelle.

Rośe-viini oli hyvää, Daim-tikkareita meni enemmän kuin olen koskaan syönyt (tiesitkö, että niiden koostumus on muuttunut, enää niitä ei syödä huulet rullalla), fazerin lakupallo pussin voi syödä kahden koiran noutojen aikana ja tweed-pitää hyvin vettä ja terva-viinaa saa vain Riihimäen alkosta. Siinäpä tärkeimmät. Enkelin oli paikalla. 

Nyt on taas jo puoli viikkoa vedetty happea, vielä toinen puolikas ja perjantaina Kuopioon, Kovaa settiä: Muru, Junnu, Ookke, Bertta, Hiili sekä Masa sekä ystävät. Mitä sitä muuta tarvitsee?