Pentusuunnitelmat

PÄIVITYS marraskuussa: Kinkun uros on vaihtunut. Lisätiedot pentusuunnitelmat alalehdeltä. / Sanna

Jokainen Kennelliiton kasvattajakurssin käynyt "vannoo" kurssin pohjilta joskus kasvattavansa rotua määrätyin mareerein, kuten tekevänsä vastuullista jalostutstyötä. Kasvattajakurssi antaa hyvää lähtökohtaa ja tavoitetasoa kasvattamiselle, mutta kuitenkin koiria kasvatetaan nykypäivänä useasta eri syystä. 

Käyttölinjaisten kohdalla kysyntä on todella iso. Välillä tuntuu, että käyttölinjaisten osalta tällähetkellä kaupaksi menee mikä tahansä, joka "rekisteröidään käyttölinjaisiksi". Ei ole merkitystä onko koiralla tulosta haluamasta, mahdollisesta harrastuslajista tai näyttöä toimivasta metsästyskoirasta. Kunhan se on käyttölinjainen. 

Itse kasvatan epäitsekkäästä syystä. Kasvatan itselleni. Kasvatan koiria, jotta voin katsoa julmallakin kädellä, että "oliko siitä hyötyä tai toiko se jotain rodulle, jotain mitä voin jatkojalostaa". 

Tehdessäni kasvatusvalintoja mietinkin ensiksi, että mikä on oma tarpeeni, minkälaisen koiran haluan mitkä ovat ominaisuuksia mitä haluan yhdistelmältä. En todellakaan mieti muita. 

Minulla ei ole listoja enkä ota varauksia koskaan pennuista. Haluan, että se joka koiran minulta ottaa, on oikeasti ottamassa koiraa juuri minulta. Heikki (mieheni) joskus sanoi, että tuollaisen keskustelun jälkeen sulta ei ota yksikään ihminen koiraa. Kerron viat, kerron ongelmat. Kerron hyvät asiat ja kerron huonot asiat. Ei ole täydellistä koiraa. On toki täydellisyyttä hipovia koiria, mutta täydellisiä ei ole. Siksi voi kasvattaa. Jospa sillä tekisi täydellisyyttä hipovia koiria. 

Seuraavan pentusuunnitelman kuviot ovat pitkään olleet jo selkeitä. 

Katsellessani muutaman vuoden Stiiliä eli Kinkkua (nimi Kinkku tulee italian Parman Kinkusta), huomasin että tykkään monista sen ominaisuuksista. Spanielin vertaista siitä ei kasva, mutta entäs jos kurkkais seuraavan polven. 

Siinä on mukavia ominaisuuksia, mutta seisojajalostus näkyy, mennään välillä myös ulkomuoto edellä. Ulkomuoto suvussa kantaaa pitkälle sukutaulussa, se ei sieltä katoa - jospa siis nyt mentäis harrastuspuoli ensiksi. 

Miksi astutan Kinkun? 

Miettieässäni vuosia sitten uutta koiraa, halusin toisen rodun. Olen aina haaveillut IPO-koiran kouluttamisesta, mutta koska olen sen verran "kermaperse" mulla on yleisenä periaatteena, että koirat asuvat ja elävät ihmisten kanssa 24/7. Meidän lapset on sen verran nuoria toistaikseksi (10v ja 5) ja vuosia sitten vielä vähemmän kun koiraa etsin, että halusin ehdottomasti koiran joka pärjää vieraiden lasten kanssa. Ei ole väliä kuka niitä komentaa tai kenen vieressä ne makaavat koulun jälkeen, mutta mitään ei saa tapahtua, kun olet itse poissa. Malinoisseja katselin koko Euroopan enkä sitten löytänyt sellaista mistä olisin voinut kiinnostua. Päädyin Ruotsiin. 

Stiilin asenteeseen tykästyin ensi tapaamisesta. 

Ensinnäkääm en siedä koitan ääntelyä. Koira saa haukkua, mutta haukkuminen pitää tulla syystä ja loppua käskystä, ilman jäljellejäävää osuutta, mutta paikoissa joissa pitää olla hiljaa, pitää olla hiljaa. Koirasta ei saa lähteä ääntä paikkamakuussa tokossa tai passissa riistapudotuksissa tai passi-istumisessa.

En tykkää myöskään koirista, jotka eivät osaa olla. Jos ei tapahdu mitään, voi vain olla. Rauhoittumista ei mielestäni koiralle kuulu opettaa, sen kuuluu osata rauhoittua ilman opetteluakin.

Kuva Kinkusta lentokoneessa, matkalla Suomeen. Olimme tutustuneet muutaman tunnin ennen tätä kuvaa.

Koiran pitää olla helposti motivoitavissa. Ihan sama millä, mutta sen pitää olla tekemässä korkealla vireellä ja palkkaantua tekemisestä, ruualla koiraa ei voi loputtomiin palkata, se ei voi olla moottori koiran työskentelyyn. 

Kinkku rakastaa taisteluleikkejä, sille on helppoa opettaa seuruun, nouto ja pakkotemppuja, kuten istuminen ja maahanmeno, koska se tykkää leikkiä. Sen saalisvietti nousee 110 ja laskee irrotus-käskyllä yhtänopeasti. 

Kinkku on ruuan suhteen pohjaton, siitä ehkä yksi sen nimikin. Siihen uppooa ihan kaikki mitkä kurkusta alas menee. Toki se ei ole koskaan tuhonnut mitään paitsi yhden Kong-pallon, mutta ei lasketa sitä. Ruokaa se söisi niin paljon kuin siihen mahtuisi. 

Ruoka on myös asia mikä meinasi koitua sen kohtaloksi. Tarjosin sille uutta sapuskaa, joka jymähti mahaan. Uusi ateria aiheutti sen, että vanhakaan ei liikkunut ja näin päädyimme torsioon ja yli 1000€ laskuun. Olisin voinut tämän välttää, jos olisin tiennyt. 

Koiran siis pitää olla terve. Ei ole korvat likaiset, eikä ole allergiaa. Ihmisten ruuan jämät se silti saa. En ole Kinkkua tarvinnut lekurissa käyttää kuin rokotuksilla. 

Se on ollut todella helppo kouluttaa. Se oppii sosiaalisesta oppimisesta todella hyvin. Braccomaiseen tapaan on asioita, joita "se ei viitsi tehdä alusta asti korkealla työmoraalilla", mutta silti se ne suorittaa. Sen kanssa on ollut todella mukava harrastaa yhdessä. Koronavuosi osaltaan pilasi sen kokeita ja näyttelyitä, mutta silti se kerkesi viimevuonna saada toivotun tuloksen KAER-kokeissa. Koetuloksesta jäi puuttumaan vesityöpisteet, joten pistemäärä olisi ollut korkeampi.

Koiralla pitää olla luontaisia ominaisuuksia. Se on riistan löytäjä, sen nenä on todella tarkka. Se liikkuu hyvällä ravilla tai pienellä laukalla. Se pitää yhteyttä ihmiseen. Se ei käytä tutkaa, enkä sille sitä laittaisikaan. Sillä on ok seisonta. Se pysyy, jos lintu ei lähde liikkelle. Liikkuu, jos lintu kipittää edessä. Tyhjää seisontaa se ei tee. 

Se on hyvä noutaja maalta. Se näki ensimmäisen linnun ensimmäisessä sorsapassissa, haavakkonoutoja se empi, mutta se ei ole enää sille ongelma. 

Kinkun ainoa negatiivinen asia on juuri vedessä työskentely. En olisi koskaan voinut ajatella, että vedessä liikkuminen voi olla haaste. Se on jopa vedessä koominen. Niin kauan, kun pohja tuntuu on huonoa, laiturilta se voi hyppiä.  Se pelkää vesihirvöitä veden alla. Ohi lipuvat kepit ovat sille paha-asia. Okei, tein myös virheitä. Annoin sen aina tulla pois vedestä. Olisin varmasti tämän ongelman saanut ratkaistua viisaammalla päällä. Jatkossa tiedän tämänkin. Anna bracon elää vedessä, oli kesä tai talvi. 

Stiilin uros on suomessa asuva, samasta kennelistä suomeen tullut Latte, Enseble Boccherini. 

Tästä näet sukutaulun

Kun Anki kävi Suomessa astuttamassa Soloa, hän kertoi uroksesta, johon tykästyi. Se on omistajansa metsästyskaveri. Solon takana on Ruotsista käyttövalioita, kuten myös Kinkun isän puolelta.  

Kinkun veljeä on myös käytetty jalostukseen ja tästä yhdistelmästä on Suomeen tullut yksi. Nämä kaikki; Stiili, Latte sekä Lennu (Ensemble Tango) ovat mahtavia perhekoiria sekä hyviä metsästykseen. 

Kun Latte tuli, Mikko sai Ankilta vinkin että on minuun yhteydessä mikäli tarvitsee apuja. Olemme siitä lähtien keskustelleet säänöllisesti. Latte on Mikon ensimmäinen seisoja. 

Olemme siis molemmat samassa tilanteessa. Silti me molemmat tehtiin ihan hyviä koiria! 

Latte on SRVA virallinen suurriistan jäljittäjä (ollut myös oikeassa työssä, ei siis vain nimellistä) ja on näyttelytulosta vaille jälkivalio. Toivottavasti saamme tämän muodollisuuden pois, olemme menossa parin viikon päästä molemmat Oulun Nord-näyttelyyn. 

Latte ei ole kovin raskas, kuten ei Stiilikään. Odotettavissa siis kevytrakenteisia, vahvaluustoisia koiria, jotka menestyvät varmasti myös näyttelypuolella. Toki kaikille niitä ei kannata kiikuttaa. 

Tarkat tiedot: 

uros: Ensemble Boccherini

s. 22.5.2018 

nly-tulosta JVA, Vahi suoritettu, näyttelyt EH

A/A, kyynäreet 1/0 

 

emä: Ensemble Art Nouvelle

s. 23.7.2017

JV-18, Sertit suomesta ja Virosta, Agility maksi2 (1xLUVA), Kaer AVO3 

A/A, polvet ja kyynäreet 0/0 

Yhdistelmästä odotan 110% perhekoiria, jotka ovat helppo kouluttaa metsästykseen, tokoon, agilityyn ja joiden kanssa voi kiertää näyttelyissä ok menestyksellä, ERIt eivät ole ongelma. 

Yhdistelmästä meille kotiin tulee jäämään narttu, koska haluan nähdä tosiaan että miltä näyttää seuraava sukupolvi. 

Juoksuja odottelen ensi syksylle , loka-joulukuulle. Toivon, että joulukuussa, koska 13.11 on Suomen ensimmäiset Bracco Mestaruudet ja ne ovat meidän kauden päätapahtuma!