Lupasin jo edellisessä blogi-kirjoituksessa, että ensimmäinen hossinglainen tarvitsee oman päivityksensä koska ensimmäinen täytti myös virallisesti ensimmäisen virallisen tittelin. Kyseessä on tietysti Ruu, Hossing Primus.
Virallinen nimitys Primus on latinaa tarkoittaa ensimmäistä. Wikipediasta suoralainaus: "Primus inter pares on latinaa ja tarkoittaa ensimmäinen vertaistensa joukossa". Tämä lainaus pitää paikkansa tähänkin päivään asti.
Morganin asttuessa Sallin, pennuista oli todella iso kysyntä.
Alun alkaen oli selvää, että yksi jää kotiin ja yksi menisi Annalle. Näiden lisäksi kysyntä oli ihan mahdoton. Pääsääntöisesti oli kysyntää uroksista, en tiedä miksi? Pentujen synnytyksen lähennettyä tulikin soitto Teemulta. Teemun olin nähnyt muutamia kertoja, tavattiin kokeissa tai leireille ja Spanielimestaruuksissa oltiin samassa ryhmässä ja tiesin, että Teemu olisi loistava tässä asiassa.
Sallin synnytyksen avautumisvaiheessa alkoi Sallista valumaan vihreää mönjää ihan urakalla. Sehän ei tiedä hyvää, jonka takia ajettiin päivystävälle. Oksitosiinillä syntyi ensimmäinen, Ruu.
Seuraavia odotellessa menikin hetki aikaa.
Lähdin käyttää Sallia ulkona kävelyllä. Tullessani takaisin, oli Ruu ryöminyt aseman takahuoneesta ovelle. Siinä se huuteli nälissään ja kylmissään. Matkaa kuitenkin oli kahden huoneen verran. Tämän jälkeen ei Ruusta ääntä ole enää minun kuullen lähtenyt, mutta ruoka maistunut.
Teemu saikin pentujen syntymisen jälkeen viestiä, että kolme narttua. Yksi sulle jos haluat ja niin Teemu oli mukana tässä porukassa.
Ruun lempinimi pentulaatikossa oli Ykkönen eli Ykä. Koska oli tietysti kakkonen ja karkki-kolmonen. Viralliset nimet olikin siis helppo laittaa kuntoon.
Pennun jako tehtiin osittain pitkällätikulla. Anna kylläkin oli päättänyt jo Karkin tulon (kolmonen), mutta Teemu sai toisen vaihtoehdon. Heikki oli päättänyt jo, että ottaa sen mikä jää viimeiseksi :D
Pentutestasin pennut, mutta se ei tainnut hirveästi vaikuttaa kuka menee minnekin.
Teemu otti Ykkösen, Anna otti Kolmosen ja Heikille jäi kakkonen.
7-viikkkoisena Ruu otti ja lähti Teemun mukaan.
Pentuaikana tehtiin pentumaisia jutttuja metsästykseen tähdäten, mutta jo puolen vuoden iässä oli nähtävissä kuinka hienoa yhteistyötä olivat tehneet. Pitkiä markkeerauksia, linjatreeniä ja sokkonoutoja. Ruussa oli rohkeutta painaa jo nuorena pitkälle katsomatta taaksen - rohkeasti edeten.
Vajaan vuoden iässä luustokuvattiin ja edelleen jaksan tuntea isoa harmitusta Ruun luustosta. Eniten harmittaa "aina sitä haluaa myydä terveen koiran niin luustooltaan kuin muutenkin" sekä huonon tuurin lisäksi se, että työkoira ei välttämättä kipua näytä. Mistä hitosta tietää että koira on kipeä.
Kyselen aina välillä Teemulta miten Ruu voi, aina se voi hyvin. Välillä se syö tukiravinnetta ja toisinaan saa myös fysiikaalleen hoitoa hieronnan avulla. Kuitenkaan se ei ole ontunut tai muuta elämänsä aikana. Se hyppää korkeiden aitojenkin yli ilman epävarmuutta itsestään.
Ruu on rakenteellisesti todella kiva. Dummy-laukkuun se ei enää vajaa 9-viikon jälkeen enää mahtunut. Se kasvoi hyvin isänsä näköiseksi. Luonteeltaan se sai Sallin v-mäiset, narttumaiset ominaisuudet....joita Salli jakanut kaikille nartuille tunnollisesti, jopa sukupolvien yli, mutta muuten luonne on sitä mitä hyvältä koiralta vaaditaan. 3-vuotiaanan tehty luonnetesti antoi Ruulle toistaiseksi Suomen toiseksi korkeimmat cockeripisteet. Alla oleva kuva on juuri uhkaavan henkilön lähestymisen jälkeen tapahtuva hetki kyseisen henkilön kanssa, jossa testaaja laittaa koiran istumaan käskyn alle. Ruu näyttää tottelevan Hynysen Reijoa.
SPME koeuran Ruu aloitti vajaa 2-vuotiaana. Ensimmäinen koe oli Sako-Franchi Ruovedellä, jossa Ruun kehityskäyrä oli huikea. Toisena päivänä koira palkittiin kokeen parhaana koirans nousten siis samalla voittaja-luokkaan.
Vajaa kk koeuran aloittamisesta Ruu teki Teemun kanssa historiaa olemalla Suomen ensimmäinen cockeri, joka voittaa samana viikonloppuna niin Mestaruuden, kuin Derbynkin. Ruun huikeat ja haastavat noudot, äärimmäisen hieno hallittavuus ja ohjaajan "molempien osuuksien hoitaminen" (ampuminen sekä ohjaaminen) olivat viikonlopun sinetit voittoihin.
Viimeinen voittaja 1-tulos antoi kuitenkin odottaaa melkein pari vuotta. Välikautena tuli ihmeellisia aivopieruja koiralle, koirahan on vain koria, jotka toivat 2-tuloksia tai hatun nostoja Teemun puolelta.
Viimevuonna joulukuussa Ruun ja Teemun tekemä yhteistyö palkittiin ja koirasta leivottiin Käyttövalio.
Näin saimme Hossing-kennellineen ensimmäisen käyttövalion. Olen niin onnellinen, että kyseinen koira on myös hossing-kennelin ensimmäinen koira.
Kiitos Teemu kaikesta, Kiitos luottamuksesta ja kiitos Ruun kansas tehdystä työstä.
Kumarran syvään.
vas. Karkki, Ruu, Hiili ja Salli
Kommentit
Lähetä kommentti